Osuuskauppamiehen urallaOulaisten asemallaOlen reissannut viime aikoina s��nn�llisesti muutamien rannikkokaupunkien v�lej� bussilla ja junalla. Verrattomia vehkeit� ovat yleiset kulkuneuvot siihen verraten, ett� ajaa tuhertaisin v�lit omalla autollani. Kustannuksissa ei ole nykyisin kummoisia eroja n�iden vaihtoehtojen vertailussa, koska el�kel�isen� voin matkustaa julkisessa liikenteess� puoleen hintaan.
Kes�lomien ajan olin ty�skennellyt Ehojoen tiilitehtaalla tiilennostajana jo kolmatta kes��. Kun kes�kauden viimeisi� tiiliuuneja poltettiin, poikkesin Haapaveden Osuuskaupan johtajan Mikko Auvisen kotona tiedustelemassa ty�paikkaa talveksi. Kokosin sisuni, koska johtajalla oli hieman pelottava maine kuulopuheiden perusteella. Mietin etuk�teen ty�nhaussa tarvittavia sanak��nteit� ja kouluissa terotettua reipasta esiintymist�. Vanha johtaja haravoi parhaillaan syksyn lehti� pihamaallaan. Min� tervehdin h�nt� reippaasti ja pyrin esitt�m��n asiani kuuluvasti ja selv�sti. Seisoin puhuessani liev�ss� haara-asennossa ja k�sivarret rinnalla ristiss�, koulutodistustani puristaen, koska siten olo tuntui miehisemm�lt�. Tuon mahtipontisen asennon olin omaksunut er��st� Jules Vernen kirjan kuvasta, jossa autiolle saarelle j�tetty rikollinen seisoi rantakalliolla tuijottamassa poistuvan laivan per��n! Ukko kuunteli puheeni ty�t��n keskeytt�m�tt� ihan rauhallisesti. Ei h�nen naamansa mennyt mutruille eik� h�n ruvennut huutamaan, niinkuin v�h�n pelk�sin. Taisipa hym�ht�� huvittuneesti esiintymiselleni syv�uurteisella naamallaan. Sitten h�n m�risi harvakseen matalalla ja kantavalla kontrabasson ��nell��n: "No tulehan ensi maanantaina Osuuskaupan kansliaan, katsotaanpa sitten". Siit� alkoi yhteens� kuutisen vuotta kest�nyt osuuskauppamiehen urani. Alussa se oli kuitenkin ihan muuta kuin olin kuvitellut. Johtaja sanoi kuukausipalkkani olevan 8000 markkaa ja k�ski sitten aivan lyhyesti minun l�hte� Osuuskaupan kuorma-auton mukana Oulaisten asemalle. Autonkuljettaja Lasse Honkalan lis�ksi autoon tuli kaksi muuta, varastomies Arvo Jaakola ja talonmies Niilo Hinttala. Ohjaamossa riitti tilaa kolmelle muulle, mutta min� nuorimpana kiipesin lavalle. Siell� sitten istuskelin 37 km:n matkan mutkaista pohjoispuolen tiet� Oulaisiin, tiet�m�tt� edes, mik� oli matkan tarkoitus.
Kuorman t�ytytty� Lasse ja ty�njohtajan roolin omaksunut Arvo ajoivat Haapavedelle, mutta Niilo ja min� j�imme lopuksi p�iv�� s�kitt�m��n salpietaria, lapiointivuoroja vaihdellen. V�lill� Niilo m��r�si pienen ruokatauon. En ollut varannut ev�st� enk� rahaa mukaani, koska olin luullut k�yv�ni ruokatunnilla kotona. Niilo antoi minulle voileiv�n omistaan. Juomavett� haimme vuorotellen pulloon VR:n tavara-asemalta, koska hikinen ty� alkoi janottaa. Osuuskaupan auto ei tullutkaan sin� p�iv�n� toista kertaa Oulaisiin, kuten oli ajateltu. Kun osuuskauppaurani ensimm�inen ty�p�iv� p��ttyi iltah�m�riss�, l�hdimme Niilon p��t�ksell� kotiin bussilla. Niilo aikoi peri� kyytimaksun kuitilla konttorista seuraavana aamuna, vaikka uskoi ukon siit� karehtuvan. N�in oli k�ynytkin, j�lkik�teen Niilo kertoi johtajan �risseen, ett� ei t�mm�isi� kuitteja pit�isi t�nne kantaa, kun liikkeell� on oma auto. Niilo oli ollut talonmiehen� jo vuosikymmeni� ja h�nell� oli varaa esitt�� johtajalle omat mielipiteens�. Muun henkil�kunnan eri�v�t mielipiteet nostivat aina jyrisev�n ukonilman, joten kukaan ei kyseenalaistanut johtajan antamia m��r�yksi�, ehk� joskus h�nen selk�ns� takana. V�kilantojen s�kitt�mist� Oulaisten asemalla jatkui yht�jaksoisesti seuraavat kolme kuukautta, joulun alle saakka. Ty�aika oli silloin kahdeksasta viiteen, paitsi lauantai oli tuntia lyhempi. Salpietarin s�kitt�minen oli vasta esimakua. Rakeisen tuotteen lapiointi oli siisti� ja helppoa, kun tottui v�keviin kaasuihin. Kaikkein viheli�isint� oli hienofosfaatin k�sittely. Tiivis, hienojakoinen ja p�lisev� tuote oli raskaampaa lapioitavaa ja sen p�ly tunkeutui joka paikkaan. Sit� sai syljeksi� suustaan, hieroa silmist��n, niist�� nen�st��n mustina kl�nttein� ja r�ki� keuhkoistaan. Se tunkeutui kaikkien vaatteiden sis�lle. Silm�ripset olivat ik��nkuin harmaassa kuurassa ja kasvoille muodostui harmajat juonteet kaivosmiesten tapaan. V�lill� oli pakko tulla makasiinista ulos pikku tauolle niist�m��n ja rykim��n, kun ilma meni siet�m�tt�m�n sakeaksi. Silloin miehet purnasivat ty�n ohessa johtajan tiukkaa s��st�intoa. He uskoivat kaikkien muiden osuuskauppojen hankkivan v�kilannat tehtaalta valmiiksi s�kitettyin�. Ainakin fosfaatit, mutta meid�n kitupiikki ukko teetti ty�n ilmaiseksi meill� orjillaan! Taisivatpa silloin kiroillakin, vaikka yleens� k�yttiv�t ihmetelt�v�n siisti� kielt�, joka sekin mahtoi olla ukon tiukan ohjauksen tulosta talon pitk�aikaisilla ty�ntekij�ill�? Ty�t� lopetettaessa varistelimme ilkosillaan kaikista vaatteista enimpi� p�lyj� makasiinin takana, johon ei ollut kovin monelta suunnalta n�kyvyytt�. Kotona vanhemmat kauhistelivat, kuinka alaik�isell� voidaan teett�� tuollaista ty�t� ja niin pitki� p�ivi�. Oulaisten v�lin ajaminen kuorma-autolla mutkaisella soratiell� kesti melkein tunnin kumpaankin suuntaan. Eik� silloin ollut k�ytett�viss� suihkuja, jossa olisi voinut puhdistautua kunnolla. Is� sanoi, ett� voisin aivan hyvin lopettaa sellaisen ty�n. Min� kuitenkin uskoin, ettei homma ikuisuutta kest� ja halusin jatkaa. V�h�n ennen joulua Osuuskaupan makasiineissa Haapavedell� oli viimeinkin s�kitettyn� kaikki sille talvikaudelle tilatut lannoitteet. Nyt minun piti ostaa omalla vastakirjallani sininen farmarikankainen ty�takki, jonka rintataskussa pidin ulkovarastoissa tarpeellista timperikyn��. P��myym�l�nhoitaja Vilho Ojanlatva opasti minut aluksi kellarikerrokseen, johon oli tullut sodan j�lkeen ensimm�inen er� turkkilaisia rusinoita viiden litran puulaatikoissa. Minun teht�v�ni oli pakata ne ruskeisiin pusseihin nelj�nneskilon erin�. Ei t�t� erikoisherkkua silloin enemp�� myyty yhdelle asiakkaalle. Johtaja kutsui minut er��n� p�iv�n� toimistoon, jossa h�n piti yst�v�llisen ja opettavaisen puhuttelun. Samalla h�n korotti palkkaani taannehtivasti, mahtoiko olla tuhannella markalla. K�velin sielt� hyvill� mielin myym�l�n l�pi k�sivarastoon. Talonmies Niilo siell� kiusoitteli minua hyv�ntahtoisesti oikeaksi myyj�ksi, kun olin saanut palkankorotuksenkin. Mist�h�n h�n sen tiesi? Min� yritin keksi� jotakin kursailevaa kevytt� sanontaa ja vastasin, ett� eih�n t�ss� viel� tied�, vaikka tulisi keng�npohjan kuvakin takapuoleen. En tiennyt viel� silloin, ett� toimiston ja k�sivaraston v�lisein�n l�pi ��nekk��mpi puhe kuului hyvin molempiin suuntiin. Hetken p��st� sihteeri tuli k�skem��n minut johtajan puheille. Ja silloin sain kokea johtajan ukonilman jyrin�n kaikessa voimassaan. H�n karjui punaisena ty�ntekij�n velvollisuuksista, tunnollisuudesta ja hyv�st� k�yt�ksest� ja sanoi, ett� keng�nkuvakin tulee takapuoleen, ellen paranna tapojani. En edes tajunnut, mit� kaikkea h�n huusi. S�ik�hdin perusteellisesti ja palasin kalpeana ja jalat t�risten siit� puhuttelusta. Aloin tajuta vasta v�hitellen, ett� nuo kolme kuukautta olivat olleet minun tulikokeeni ja johtajan yst�v�lliset sanat sek� taannehtiva palkankorotus olivat todistus vaiheen l�p�isemisest�. Ajattelematon ja tyhm� m�l�ykseni sai asian n�ytt�m��n silt�, kuin halveksisin h�nen hyv�� tekoaan. Suuttuu tuosta jo suunnan mieskin, saati sitten ik��ntyess��n yh� kiivasluonteisemmaksi muuttuva johtaja. Joskus my�hemmin tuli toki tilanteita, joissa sain kokea h�nelt� is�llisen l�mmint�kin kohtelua.
|