Vanhimmat muistoni

Maailmankaikkeus on ihmisen tajunnassa. Se mink� tiedostat, on olemassa. Kuinka varhain alkaa tiedostaminen?

En tietenk��n muista mit��n oman maailmankaikkeuteni alkutapahtumista. Kahdelta ensimm�iselt� ik�vuodeltani palautuu mieleen vain pieni� tapahtumapalasia ja tunnelmia.

Synnyin Haapaveden kirkonkyl�ss� Kankaalla pieness� Liisa-mummun m�kiss�, jonka "sijainnista ja ymp�rist�st� kiinnostuneet voivat klikata t�st�."

Pieni siihen aikaan keltainen Liisa-mummun m�kki oli tontillaan ikkunap��ty tielle p�in. Viereisen valokuvan m�kist� ja pojastani Timosta olen napannut 70-luvulla. Yksihuoneisen m�kin jatkeena oli pihanpuoleisessa p��ss� kohtuullisen iso porstua. Tontilla oli lis�ksi liiterin ja 'hyyssin' k�sitt�v� ulkohuonerakennus ja pieni perunapelto.

M�kki oli viel� kymmenkunta vuotta sitten pystyss�, kun kiertelin Kankaalla, mutta pihalla oli uudet rakentamista enteilev�t lautatapulit. Kun vanhempani meniv�t naimisiin, he ostivat t�m�n m�kin.

�idin kutomakone oli kiinnitetty p�yt��ns� ikkunan eteen ja muistan katselleeni joskus y�ll� pime�ss� lankapuolien silhuetteja vaaleana kajastavaa ikkunaa vasten. Tiesin, ett� ne ovat samat lankapuolat jotka p�iv�nvalossa ovat ihan oikeita, mutta pelk�sin v�h�n y�ll� niiden mustia hahmoja pime�n keskell�.

Sisareni Mirja syntyi puolitoista vuotta minun j�lkeeni. Se oli ensimm�inen rekister�imisen arvoinen muutos elinymp�rist�ss�ni. Muistan viel� h�m�r�sti h�nen hoitotoimiaan. Ensimm�inen esine, jonka muistan halunneeni omiin k�siini, oli apteekista ostettu haapalastusta kierretty soikea voiderasia, jonka sis�lt�� leviteltiin vauvan iholle. Luulen, ett� se harmaa aine oli sinkkipastaa, mutta silloin se oli minulle pelkk� visuaalinen kokemus. Halusin todella saada sen. Rasia kulki kuitenkin aikaihmisten k�siss� jossakin yl�puolella ja min� saatoin vain n�hd� sen mielenkiintoisen muodon.

Liisa-mummun m�kin vieress� oli Paakinahon talo ja sen pihalla seisovat linja-autot. Muistan v�liss� olevan aidan, jonka raosta katselin naapurin pihalla seisovia 'onnipusseja'. T�m�n muistikuvan ajoituksesta en ole kuitenkaan varma. Asuinhan my�hemminkin samalla kankaalla ja kuljin Paakinahon Eskon mukana n�iss� maisemissa.