Muutto Hakalaan
Ennen muuttoa k�vimme Hakalassa katsomassa paikkoja. Siin� oli eteinen, tupa ja kamari. Kamarissa asui viel� siin� vaiheessa kaksi mielest�ni vanhaa naista, mutta he olivat muuttamassa pois. Olisiko toisen 't�din' nimi ollut Venla? Mielest�ni Hakalan kamarissa oli jo sinne menness�mme �idin Huiskasta perimi� huonekaluja, jotka t�m�n j�lkeen seurasivat mukana kaikissa muutoissa. Mahdollisesti ne olivat olleet t��ll� lainassa tai s�ilytyksess�, koska aikaisempiin asuntoihin ne eiv�t olisi mahtuneet sis�lle. Erityisesti muistan sivustavedett�v�n valkoisen paris�ngyn, jonka karmin yl�osassa oli silloin viel� puisia kullan v�riseksi maalattuja ornamenttikoristeita ja keskell� korkeassa osassa kullattu aurinko. T�m� s�nky seurasi muutoissa mukana vuoteen 1956 saakka. Vuosien varrella koristeet karisivat pois ja vain aurinko j�i j�ljelle. V�hitellen kullan v�ri karisi siit�kin. Joskus sodan j�lkeen kaikki valkokultaiset kalusteet maalattiin 'huonekalun vihre�ksi' Miranol-maalilla. Toinen huonekalu oli p��st� vedett�v� s�nky, jonka petaus oli p�iv�n aikana hyvin korkea. T�m� s�nky j�i tuohon aikaan mieleen sammakon perspektiivist�: Sen alle oli mukava kontata 'omaan taloon'.Hakala seisoo t�n� p�iv�n�kin vanhalla paikallaan Kankaalla. Haapaveden historiasta l�ytyy oheinen kuva Hakalan seuraavan asukkaan Niilo Hinttalan hein�talkoista vuodelta 1940, jossa Hakala on viel� alkuper�isess� asussaan.
 |
Tontilla oli jo siihen aikaan isoja puita ja portin kummallakin puolella kasvoi kuusia ja villej� vadelmanvarsia, joissa oli vattuja. Ihan erityisesti muistan tien varrella Anttilan puolella olleen koivun, jonka kyljess� oli erilaisia pahkoja. Ne tuntuivat elollisilta ja jollakin tavoin uhkaavilta, joten likipit�en pelk�sin niit�. Katselin, mutta en ilennyt kosketella niit�. |
Ihan talon ymp�rill� oli erilaisia kukkivia pensaita, todenn�k�isesti my�s syreenej�. Talotien varrella oli pieni perunamaa. Mulperinkuja kiemurteli siit� Anttilan ohitse kohti kolmen sadan metrin p��ss� olevaa Pappilan kujansuuta, jonka 'portin pylv�in�' olivat kaksi suurta, viel� 60-luvullakin seissytt� kuusta. Porttia vastap��t� oli l�hell� Rauhanyhdistyksen talo Seurahuone, jossa �idill� oli tapana k�yd� seuroissa. Hieman edemp�n� m�ell� oli Suojeluskunnan talo, jonka pihalta joskus kuului torvimusiikkia ja Suomen lippu heilui tangossa. Ihan l�hell� oli keltainen Latolan talo, jossa sijaitsi OTK:lainen osuuskaupan myym�l�. Siell� tehtiin useimmin v�ltt�m�tt�m�t ostokset. Siit� hiukan 'alasp�in' l�htev�n kujan p��ss� sijaitsi koko Kankaan yhteisen� vesipaikkana kaksi l�hdett�. Toinen oli Virangon l�hde, jonka ymp�rille oli rakennettu harmaa suojakatos ja josta kunnanl��k�rin taloon oli vedetty varmaankin Haapaveden ensimm�inen vesijohto. Toisen yleisess� k�yt�ss� olleen l�hteen ymp�rist�ss� oli usein suuri joukko Kankaan akkoja pyykinpesussa, pit�en pyykkitulia muuripadan alla.
Asuimme tuvassa eli k��kiss�, jota nykykieless� kutsuttaisiin keitti�ksi. Luultavasti kamari pidettiin kylmill��n talven aikana?
Ensitoimekseen �iti tapetoi sanomalehdill� tuvan sein�t. T�ll� tavoin likaiset sein�t puhdistuvat, vieraaseen paikkaan syntyy oman kodin tuntu ja tummasein�isest� huoneesta tulee valoisampi.
Minun mielenkiintoni kohdistui erityisesti seinill� oleviin lehtikuviin. Osa kuvista oli yl�salaisin ja osa oikein p�in. Kulkuneuvojen kuvat kiinnostavat tietysti poikalasta. Is� opetti minua sanomaan oikein 'moottoripy�r�', ja kun lausumiseni nauratti is��, mielenkiintoni moottoripy�riin erityisesti korostui. Muistan, ett� huoneen kummassakin p��ss� oli sein�ll� 'motoporran' kuva oikein p�in ja sopivalla korkeudella. Toinen oli heti s�nkyni yl�puolella. Seisoin joskus s�ngyll�ni, osoittelin moottoripy�r��, turhaanlausuin sen nime� yh� uudestaan ja yritin saada is�� 'keskusteluun' mukaan.
Toinen mielenkiintoinen ajoneuvo oli 'tiekarhu', jolla nimell� ainakin tuohon aikaan nimitettiin teiden kunnossapidossa k�ytetty� nelipy�r�ist� moottorik�ytt�ist� lanaa. Lakritsirullat olivat ainoa makeislaji, jonka ostoon rahavarat antoivat my�ten tuohon aikaan. Niille annoin oman nimen: Ne olivat tiekarhun rattaita. Kerran sain viisipennisen ja l�hdin itse hakemaan viereisest� Osuusliikkeest� tiekarhun rattaita. ��nt�minen oli kehnoa ja tuote tuntematon, joten myyj� pinkaisi kotona kysym�ss�, mit� se poika haluaa.
Muutimme Hakalaan kes�ll� 1936 ja asuimme siin� vuoden p�iv�t. Paljon muistikuvia on j��nyt mieleen, mutta niiden ajallista j�rjestyst� en muista. �iti on kertonut lis�ksi asioita, joita en itse muistakaan. Valokuvia otettiin tuohon aikoihin vain harvoin. Mirja ja min� p��simme kuitenkin Hakalassa kerran kuvaan, jonka Krogeruksen Ada k�vi ottamassa. Kuvan t�ytyy olla kes�lt� 1937, koska Mirjakin seisoo siin� omilla jaloillaan. Seisomme siin� k�si k�dess� jonkin kukkivan pensaan edess� ja tirkistelemme vasta-aurinkoon.
Muistan ensimm�isen kirkossa k�ynnin. Menin sinne �idin syliss� kirkon pohjoisovesta (maan puoleisesta) ja �iti asettui istumaan pohjoislaivan keskipaikkeille k�yt�v�st� oikealle. Kirkon menoista en muista muuta erityist�, ennen kuin pit�j�n rovasti Sariola nousi 'p�ntt��n' pit�m��n saarnaa. Saarnastuoli oli siin� vasemmalla ylh��ll�. Papista n�kyi vain yl�ruumis, mutta p��ttelin varmaan jalat ihmiselle v�ltt�m�tt�miksi, koska muistikuvassani pappi istuu saarnastuolin p��ll� ja sen jalkater�t n�kyv�t edess�!
Alussa kaikki meni hyvin. Mutta Sariola oli hyvin voimallinen saarnamies, jonka ��ni kohosi v�lill� suureksi ja ankaraksi. Aloin huolestua: Miksih�n se on minulle vihainen? Kun tuomion pasuuna kajahti sitten oikein �k�isesti, min� s�ik�hdin ja aloin parkua. �iti keskeytti saarnan kuuntelun ja kantoi minut ulos kirkosta.
Vanhempi sisareni Maria oli tuolloin jonkin aikaa perheess�. Saimit�ti halusi h�net kuitenkin pian takaisin Mikkeliin, jossa Maria oli jo ollut ehk� jonkin vuoden ajan. Kerran k�dess�ni oli tyhj� ruskealla kuvalla varustettu kaakaojauhepussi, jota haistelin innokkaasti. Suklaa haisi tosi hyv�lle. Nuuskiminen �rsytti kuitenkin Mariaa, h�n sieppasi pussin ja heitti sen kauas p��st�vedett�v�n s�ngyn alle. Konttasin sen sielt� esille, mutta sama pussin riisto toistui uudelleen. Meteli taisi olla melkoinen ja �idin piti tulla tuomariksi.
�iti kertoo minun 'karanneen' pihasta hyvin herk�sti. Kerran olin mennyt kivist� Mulperin kujaa alasp�in Pappilaan p�in, kun henkil�auto eli Voorti oli tullut vastaan. Auto kulki suunnilleen k�velyvauhtia kivisell� kujalla. Tuollaista kohti tulevaa hirvi�t� ei voinut olla olemassa, eik� siit� olekaan minulla mit��n muistikuvaa. Pakoon todellisuutta, k�det silmille ja siin� seisottiin keskell� tiet�. �iti juoksi h�diss��n pihasta apuun kovaa kyyti�, kuski oli pys�ytt�nyt auton ja molemmat miehet siell� korkealla tuulilasin takana olivat naureskelleet.
Seurauksista sensijaan muistuu mieleen jotakin: �iti pisti minut pihalle k�yteen! K�ysi oli toisesta p��st� kiinni takana olkaimissani ja toinen p�� koivussa. Eih�n siit� tietysti mit��n muuta tullut kuin kauhea meteli ja k�yden k�yt�st� luovuttiin.
Hakalassa asuessamme k�vimme usein saunassa Hinttalan Niilon ja Elsan m�kiss�. Heill� oli minua muutamia vuosia vanhempi poika Kalevi, joka ei meid�n k�ydess� kovin paljoa jutellut. Enp� tainnut min�k��n uskaltaa puhua kovin paljon itse�ni isommalle pojalle.