V�lirauhan kes�ll� 1941

Nuorempi sisareni Mirja joutui varmasti hoitamaan useammin pikku siskoa, kuin min�. Etup��ss� tyt�illeh�n sellaisten hommien katsottiin ennen kuuluvankin. Minulla oli paha tapa luiskahtaa ulos ja kipaista Nummelaan tapaamaan Ristoa.

Mustikkam�en kyl�ll� asutus on p��osin keskittynyt pitk�lle m�en harjanteelle. Kaunela oli rakennettu alavalle maalle l�hell� Mustikkaojaa, mutta isommat talot sijaitsevat Kaunelasta lukien j�rjestyksess� Nummela, Tiala, Torkkola, Alamaan Em�nt�koulu ja Laitinen. Tialan pihapiiriin kuului kaksi asuintaloa, joita tuohon aikaan kutsuttiin nimityksin 'Armaan puoli' ja 'Emman puoli', haltijoidensa mukaan.

Kun Tialan pihalle tullaan, vasemmalla edess� on vanha navetta melkein entisens� n�k�isen�. Navetan ylisille laudoitettujen isojen ovien kautta johtanut silta on tarpeettomana ja lahoavana purettu ja sen porakivin vahvistettu perustus on viety pois. Emman puolen rakennus on kuvaajasta oikealla p��ty tielle. Armaan rakennus oli oikealla navettaa vastap��t� ja aittarivit oikealla taustalla. Emman puolen rakennus oli viel� pystyss� asumattomana ja r�nsistyneen�. Puut ovat kasvaneet p��oven portaiden eteen ja oikealla olevan piha- piirin l�p�isev�n tien varteen. Nykyiset asukkaat asuvat vasemmalla n�kyv�ss� uudessa talossa. Vanha pihapiiri on nurmikkona, jota kuvassa juuri leikataan. Varastorakennus ja aitat on s�ilytetty pihapiiriss�. Aate oli majoitettuna l�hinn� n�kyv��n aittaan, jonka kiviportailla istuimme iltaisin, kun Aate askarteli tuulimyllyj�, jousipyssyj� ja 'roovninkeja'. Aittojen eteen villiytyneet puut est�v�t n�kym�n Tialan m�elt� j�rvelle. Armaan puolen p��rakennus sijaitsi aitoista oikealle, p��ty aittoihin p�in. Se on purettu ja sen paikalle on rakennettu tiilinen omakotitalo.

Viel� t�n��nkin tuolta pihapiirist� l�ytyy tuttuja kohteita. Sit� ymp�r�i suuri m��r� erilaisia rakennuksia suurin piirtein suorakaiteen muodossa kahden puolen harjanteen lakea. K�vin kuvaamassa Tialan maisemia t�n� kes�n� 2003. Aate-serkkuni oli edelleen paimenpoikana m�ell� sijaitsevassa Tialassa kes�isin, melkein rippikouluik��n saakka. Aaten palveluspaikka oli 'Armaan puolella'. Poikkesin siell� usein iltaisin v�entuvassa, kun Aate oli jo tuonut lehm�t lypsett�viksi ja p��ssyt vapaalle. Talvisodan talvena 'Emman puolelle' oli tullut Uukuniemelt� Karjalasta evakkoon ik�iseni poika Martti Tiainen ja h�nen isovanhempansa. Kun taas kerran tulin etsim��n Tialasta Aatea, tapasin pihapiiriss� Martin. H�n alkoi v�litt�m�sti jutella vilkkaasti Karjalan kielell��n ja kertoili minulle outoja asioita. Yst�vystyimme v�litt�m�sti. Muita ik�isi�ni poikia ei niill� seuduin ollutkaan, joten tapailin Marttia silloin, kun en ollut laitumilla ruinaamassa Aatelta uusia tarinoita. Kuljeksimme Martin kanssa tutkimassa kaikkea mahdollista l�himaisemissa. Risto oli joskus kolmantena mukana touhuissamme, mutta meit� nuorempana h�nen kiinnostuksensa ei ylt�nyt viel� silloin Martin ja minun keskusteluihin. Niityill� juostessamme Martti opetti minulle karjalaisia tapoja, mm. opin pureskelemaan suolahein��. Sit� k�ytettiin kuulemma yleisesti Karjalassa ruoka-aineena. Kerran Martti sanoi rakentavansa laivan, joka kulkee itsekseen omalla moottorilla. H�n haki sis�lt� puukon ja pyysi iso�idilt��n p�tk�n narua, mink� j�lkeen menimme m�en takana virtaavan Mustikkaojan varteen.

T�ss� suvannossa uitimme Martin 'laivaa', johon h�n kiersi 'kirrinkurria'. Porakivet ja 'kosken' muodostavat lohkareet on ajettu ojaan my�hemmin, aikoinaan suvanto oli siistimpi, idyllisempi!

Martti leikkasi pajupensaista Y:n muotoisen p�tk�n, jonka haarojen v�liin viritettiin jousi kuusen oksasta, kun katajaa ei l�ytynyt l�helt�. Jousen j�nne toimi 'aluksen' siipipy�r�n akselina, kun sen l�pi pujotettiin muutama lehtev�n oksan k�rkk� siipipy�riksi. Sitten siipipy�r�� kierrettiin takaperin, jolloin jousen j�nne punoutui kirist�en samalla jousta. "N�in pannaan laivan jouseen kirrinkurria", selitti Martti samalla. Heppoisen n�k�inenh�n se laite oli. Joku aikuinen oli tehnyt joskus Karjalassa vastaavan, jota Martti yritti j�ljitell�. Kun h�k�tys laskettiin sitten virtaan, siipiratas py�r�hti muutaman kerran ja 'alus' liikahti pienen matkan.

Kiersimme tutkimassa tilan ulkorakennuksia. Tialan er��ss� vajassa oli ter�spy�r�inen traktori. Se seisoi virattomana, kun s��nn�stelyaikana ei saanut polttoainetta. Sinne oli hinattu my�skin musta ter�spy�r�inen 'lokomotiivi', h�yrykone, joka oli k�ytt�kelponen voimakone nytkin, koska sen polttoaineena olivat halot. Puintiaikoina lokomon puuskutus ja ryskyn parkuva laulu kuuluivatkin vainioilta koko kyl�lle. Saman vajan sivussa oli j��kellari, jossa talvella j�rvest� sahatut j��lohkareet oli peitetty paksulla sahanpurukerroksella. J�it� tarvittiin maidon j��hdytykseen.

Navetan p��dyst� avautuu n�kym� taustalla parin kilometrin p��ss� n�kyv�lle Sulkakyl�lle. Vihre� vana etualalla peltojen poikki on Mustikkaojan uoma, jonka syvennyksest� n�kyy puiden latvoja. Sulkakyl�n edustalla olevassa laaksossa sijaitsi yli sata vuotta sitten Sulkaj�rvi. Se kuivattiin, syvent�m�ll� Mustikkaojan uomaa. Is�ni syntym�m�kki Haanp�� sijaitsi kilometrin verran Sulkakyl�n m�ki- asutuksen takana.

Torkkolan navettatiloissa oli my�s kymmenysvaaka, jota testasimme eri kokoisilla painoilla. Min� tulin ty�nt�neeksi sormeni tasapainoa osoittavien messinkik�rkien v�liin. Samanaikaisesti Martti hypp�si vaakalle, jolloin messinkik�rjet leikkasivat sormenp��ni halki kynnen yl�puolelta. S�ik�hdimme molemmat ja min� paruin kivusta ja verenvuodosta. Martti totesi, ett� nyt tarvitaan rautalehte�, se tukkii verentulon. Martti poimi pihalta sormeni ymp�rille piharatamon lehti�. Leikit loppuivat silt� p�iv�lt�.

Palailimme yhdess� Kaunelaan, jossa �iti sitoi k��reen sormen ymp�rille. �iti arveli, ett� ei yksi rautalehtik��n haitanne haavan ymp�rill�, kun Martti vakuutti sen tehoavan. Sormi parani kai melko nopeasti ennalleen.

Min� olin t�ytt�nyt huhtikuussa seitsem�n vuotta. Kotona alettiin yh� useammin puhua kansakoulusta, johon menisin syksyll�. Olin innostunut asiasta. Jo edellisen� talvena pyysin �iti� opettamaan minut lukemaan. Er��n� y�n� n�in unta, ett� olin koulussa, josta minulla ei ollut muuta mielikuvaa kuin �idin opettamat laulut. Luokkana oli varsinaisen tuvan viereinen v�entupa Tialassa, Armaan puolella. Siell� istui kaiken ik�ist� v�ke� sein�n vierustan penkeill� eri puolilla huonetta, hartaina kuin seuroissa. Aate istui ikkunan vieress�. H�n piteli polvellaan pystyasennossa �itini ter�ksist� tarjotinta, paukutteli sit� kapustalla ja lauloi jotakin harrasta jollotusta.