Joulukertomus Kaunelasta

Leikimme Mirjan kanssa aikamme. Rupesi jo v�lill� pitk�stytt�m��n ja katselimme ikkunoista ulos lumiselle maantielle ja Nummelan m�elle. Em�nt�koululta p�in l�hestyi Alamaan hevonen kohti kirkonkyl��. Jokin renkipoika kai ajoi hevosta, jonka vet�m�ss� kirkkoreess� istui em�nt�koulun johtajatar (eli Alamaan em�nt�, niinkuin min� ajattelin) ja h�nen tytt�rens�.

Yll�tykseksemme hevonen k��nsikin Kaunelan pihaan ja 'Alamaan em�nt�' nousi kirkkoreest�, kooten jotakin tavaraa kainaloonsa. H�n tuli lukitulle ulko-ovelle ja koputti. Mietimme Mirjan kanssa, mit� tehd�. Menin lopulta oven taa ja kimitin: "�iti k�ski sanua ettei me saaha aukasta ovia kellekk��n". "No, aukaise vain sen verran ett� min� voin antaa n�m� joulutavarat", kuului yst�v�llinen ��ni ulkopuolelta. Avasin oven, otin vastaan paketit ja suljin heti oven uudestaan. Reki py�r�ytti pihassa ymp�ri ja jatkoi kulkuaan kirkonkyl�� kohti.

Rupesimme Mirjan kanssa heti tutkimaan saatuja tavaroita innokkaasti. Jauhopussit ja lihapaketti eiv�t jaksaneet kovin paljon innostaa. Mutta ihastuimme isoon valkoiseen kynttil��n. Siit� varmasti �itikin tykk�� kovasti. Niinp� laadimmekin suunnitelman. Min� neuvoin Mirjaa: "Ota t�m� kynttil� n�in k�teen ja heti kun �iti aukasee oven, nosta se t�ll� tavalla yl�s �itin naaman etteen ett� �iti n�kkee sen ja sano ett� kynttil�.".

Sill� aikaa �iti koki j�rkytt�vi� tapahtumia Savelassa. �idin sisar Rauha odotti my�s lasta, jonka piti synty� alkuvuodesta. Mutta talon is�nt� oli sairastunut v�h�n aikaisemmin keuhkokuumeeseen. "Jos ei viina ja sauna auta, se on kuolemaksi", oli vanha sanonta. N�m� l��kkeet olivat kuitenkin Savelan vanhemman Heikin kohtalo. �idin k�ydess� h�n oli kriittisess� vaiheessa ja sisarukset muistivat hyvin, kuinka heid�n veljens� Yrj� oli menehtynyt keuhkokuumeeseen joitakin vuosia aiemmin.

Paluumatkalla �iti oli herkistyneess� mielen tilassa. H�n kertoo pari kertaa hyp�nneens� tien sivuun, kun joku tuli helyill� ajaen takaa. Mutta ei sielt� kummallakaan kerralla tullut ket��n. Ne olivat eti�isi� jotka kertoivat Vanhantalon Heikin l�hd�st�.

Kokemuksia kertyi samalta matkalta viel� lis��kin. Kun �iti talutti h�m�r�ss� py�r��ns� yl�s kirkkom�ke�, tapulin vieress� n�ytti olevan jokin harmaa hahmo. Kun �iti tuli kohdalle, hahmo alkoi puhua: "Tulisittako v�h�n auttaan, kun toivat nuita poikia ja latoivat ihan oven suuhun. Pit�s v�h�n siirrell� nuita arkkuja". Puhuja oli seurakunnan suntio eli unikko, niinkuin silloin oli Haapavedell� tapana sanoa. �iti nosteli sitten sankarivainajien arkkuja toisesta p��st�, kun ne j�rjestettiin riviin tapulin lattialle.

Sill� aikaa me aloimme Mirjan kanssa jo pitk�sty� odotukseen. Ilta h�m�rtyi koko ajan ja sis�ll� oli jo melkein pime�t�. Kurkimme koko ajan tien puoleisesta ikkunasta, milloin se �iti tulisi.

Lopulta �iti sitten k��ntyi polkupy�r�ll� tielt� pihaan, talutti py�r�n porstuan taustalla olevan sein�n viereen, tuli porstuaan ja kiersi avainta. Huokasimme helpotuksesta. Kertasin viel� Mirjalle vastaanottoseremonian. Mirja oli pime�ss� eteisess� vastassa k�sikirjoituksen mukaisesti ja min� tarkkailin tilannetta sivusta. Oven avautuessa kuului Mirjan ��ni kirkkaasti melkein huutamalla: "Kynttil�!". "Herra is� mik� t��ll� on?", kuului s�ik�ht�nyt vastaus.

Sitten saatiin v�hitellen �ljylamppuun valoa ja selvitimme �idille tapahtumat. Kotona oli taas turvallista ja mukavaa. Vanhantalon vanha Heikki kuoli sin� y�n� ja nuori Heikki syntyi Uudenvuoden p�iv�n�. �idin kokemat asiat k�ytiin l�pi vasta siin� vaiheessa kun is� k�vi seuraavan kerran kotona.

Muutamaa p�iv�� my�hemmin saman joulun alla syntyi Hilkka sisko. Mirja ja minut laitettiin edellisen� iltana poikkeuksellisesti nukkumaan isoon sivusta vedett�v��n s�nkyyn, joka oli meist� mukavaa. Mit��n syyt� t�h�n j�rjestelyyn ei selitetty.

Is� oli noutanut iltamy�h�ll� paikalle Huikarin Ainon, pit�j�n k�til�n. Her�simme Mirjan kanssa h�nen tulo��niins� ja nousimme unisina istumaan s�ngyss�. �idille oli rakennettu jonkinlainen tilap�islaveri keskelle lattiaa, jossa h�n makasi sel�ll��n. Huikarin Aino k�ski is�n keitt�� vett� isolla kattilalla. Is� taisi j�nnitt�� v�h�n, koska h�n kysyi meid�n ainoata isoa kattilaa n�ytt�en tarpeettomasti: T�ll�k�? Pannaanko t�yteen?" K�til� antoi ohjeensa ja k��ntyi sitten juttelemaan meille: "Pankaa te lapset vain nukkumaan". Me pistimme kuuliaisesti silm�t kiinni emmek� tienneet enemp�� sen y�n tapahtumista.