Vierailuja naapureissa

Panin merkille, kuinka is� puheli reippaasti ihmisille. Oli tosi mukavaa k�yd� h�nen kanssaan vieraissa paikoissa. En viel� ymm�rt�nyt, ett� n�m� vierailut ennakoivat muuttoa. Uuteen paikkaan ment�ess� h�n katsoi valppaasti ymp�rilleen ja keskusteli asioista. Kun seuraavaksi menimme Salmelan naapuriin Brusilan Yrj�n m�kkiin, matkin huolellisesti is�n k�ytt�ytymist�, panin k�det taskuun, katselin ymp�rilleni ja sanoin "vai niin", tai jotakin sen suuntaista. Katselin uteliaasti ymp�rilleni jo porstuassa. Siell� oli nostettuna pirtin ovenpieliin sein�lle ty�kaluja. Erityisen mielenkiintoinen oli viikatteen siteiksi tarkoitettu rottinkikieppi, joka oli naulassa oven yl�puolella. Se oli py�re� ja siit� tuli auton rattaat mieleen.

Uuden Ollatien varressa juuri ennen Launosta oli Keckmanin sep�n paja ja siit� heti keskustaan p�in peltotilkun erottamana valkoinen Keckmanin talo, joka seisoo siin� viel�kin. Joskus poikkesimme �idin kanssa siell�kin. Heill� oli lasiovisessa kaapissa ulottumattomissa kauniita esineit�. Tytt�rell� oli 'guttaperkasta' tehtyj� Mikkihiiri� ja muita vastaavia, joita sain katsoa omasta k�dest�ni. Guttaperkan haju on j��nyt mieleen. Mutta sellaisia hauraita esineit� ei olisi saanut puristella k�siss��n. Taisinpa puristaa Mikkihiiren jalkaa liian kovasti, se painui sis��n ja siihen tuli murtuma. Tavarat katosivat k�sist�ni nopeasti ja se t�ti oli pahastuneen n�k�inen, vaikka ei sanonut minulle mit��n. Harmitti itse�nikin, koska muistan tapauksen viel�kin.