Vierailuja naapureissaKesällä 1937 suunniteltiin jo muuttoa Salmelalle, joka sekin sijaitsi Kankaalla, viimeisenä talona metsän reunassa Vanhan Ollatien varressa. Kävin ennen muuttoa isän kanssa katsomassa paikkoja siellä. Isän kanssa asioiminen olikin tärkeätä. Puhuttelelimme Salamelan Mantaa, talon emäntää. Isäntä Salamelan Aappo oli nikkari, joka tuolloin makasi jo kuoleman sairaana kamarin sängyssä.Panin merkille, kuinka isä puheli reippaasti ihmisille. Oli tosi mukavaa käydä hänen kanssaan vieraissa paikoissa. En vielä ymmärtänyt, että nämä vierailut ennakoivat muuttoa. Uuteen paikkaan mentäessä hän katsoi valppaasti ympärilleen ja keskusteli asioista. Kun seuraavaksi menimme Salmelan naapuriin Brusilan Yrjön mökkiin, matkin huolellisesti isän käyttäytymistä, panin kädet taskuun, katselin ympärilleni ja sanoin "vai niin", tai jotakin sen suuntaista. Katselin uteliaasti ympärilleni jo porstuassa. Siellä oli nostettuna pirtin ovenpieliin seinälle työkaluja. Erityisen mielenkiintoinen oli viikatteen siteiksi tarkoitettu rottinkikieppi, joka oli naulassa oven yläpuolella. Se oli pyöreä ja siitä tuli auton rattaat mieleen. Uuden Ollatien varressa juuri ennen Launosta oli Keckmanin sepän paja ja siitä heti keskustaan päin peltotilkun erottamana valkoinen Keckmanin talo, joka seisoo siinä vieläkin. Joskus poikkesimme äidin kanssa sielläkin. Heillä oli lasiovisessa kaapissa ulottumattomissa kauniita esineitä. Tyttärellä oli 'guttaperkasta' tehtyjä Mikkihiiriä ja muita vastaavia, joita sain katsoa omasta kädestäni. Guttaperkan haju on jäänyt mieleen. Mutta sellaisia hauraita esineitä ei olisi saanut puristella käsissään. Taisinpa puristaa Mikkihiiren jalkaa liian kovasti, se painui sisään ja siihen tuli murtuma. Tavarat katosivat käsistäni nopeasti ja se täti oli pahastuneen näköinen, vaikka ei sanonut minulle mitään. Harmitti itseänikin, koska muistan tapauksen vieläkin.
|