Salmelan nikkarin talo

Juuri kun olimme l�hestym�ss� Vanhan Ollatien risteyst� Kauppisen Yrj�n elosuojan kohdalla, P�l�kky putosi k�rryn per�st� tielle. Is� ei huomannut mit��n, mutta min� h�t��nnyin ja rupesin villisti huutamaan: "Is�, P�l�kky putosi, P�l�kky putosi!". Is� pys�ytti hevosen, haki P�l�kyn ja nosti sen k�rryyn. Min� en ymm�rt�nyt, miten is� saattoi nauraa ��neen n�in kamalassa tilanteessa, jossa P�l�kky rukka oli eksy� porukasta.

Nykyisin Salmelan tontilla sijaitsee Haapaveden linja-autoasema ja Salmelan talo on purettu pois 70-luvun alussa. Oheinen kuva tienpuoleisesta p��dyst� ja Salmelan pihasta on n�p�tty juuri ennen purkamista. Poikani Timo seisoo etualalla entisell� niityll�, joka kuvassa on pohjustettu soralla toriksi.

1930-luvun Salmelan rakennusta voisi nimitt�� jo taloksi sen takia, ett� siin� oli kaksi huonetta. Huoneet olivat isommat kuin aikaisemmissa asunnoissa ja tupaan kuljettiin porstuan l�pi. Talo oli joskus maalattu punaiseksi, mutta v�ri oli haalistunut. Savupiipun jatkeena oli p�tk� peltitorvea, olisiko ollut pohjaton sinkki�mp�ri? Talon ulommassa p��dyss� oli varmaan joskus ollut parveke, tai ehk� pikemminkin vain ullakolle johtava tasanne. Nyt siell� oli ainoastaan yl�s johtavat portaat ja kaksi talon p��dyst� ulos pist�v�� hirtt�, joiden varassa parveke oli ollut. Tai ehk� ne hirret ilmaisivat vain ajatuksen parvekkeen rakentamisesta koskaan toteutumattomassa tulevaisuudessa?

Vesikuoppa tai l�hde m�nnik�n katveessa oli hyvin mielenkiintoinen. Veden l�pi n�kyiv�t pohjassa olevat py�re�kulmaiset isot kivet ja vesi aaltoili mukavasti, kun �iti tai Manta nosti �mp�rill� vett�. L�hteen reunoilla kasvoi sammalta ja muita vihreit� vesikasveja. Pyykkinuotiosta tuli savun haju sieraimiin ja pyykkisuovan hajun muistaa viel� nen�ss��n. Kertakaikkiaan j�nnitt�v� ymp�rist�.

L�hteelle johtavalla polulla risteili kyhmyisi� m�nnynjuuria, jotka ovat my�hemmin lapsuudessa muistuneet mieleen satukirjojen peikkokuvista. En ole tuota l�hdett� l�yt�nyt my�hempin� vuosikymmenin� laitakallion reunamilta (nykyisen ohikulkutien alta), vaikka olen sit� maastosta etsinyt. Talon tien puoleisessa p��dyss� oli ruusupensaita ja 'portin' edess� oli suuri komea m�nty. Tien puolella ei ollut mit��n aitaa, mutta omassa sanastossani Salmelan tieliittym� oli portti. Noihin aikoihin rupesin liikkumaan ymp�rist�ss� hiukan laajemmalla s�teell�. Sisareni Mirja oli jo niin iso, ett� kulki mukana talon l�hiymp�rist�ss�.

Maaper� tuolla alueella oli hienoa hiekkaa, ainakin Vanhan Ollatien pinnalla. Erityisesti Kujalan kohdalla oli valkoista hiekkaa, ja etsin siit� poikien kanssa 'tulikivi�', eli valkoisia kvartsipalasia.

Ter�ksinen Haapaveden Isosilta oli valmistunut h�t�aputy�n� syntym�ni aikoihin, kolmekymment�luvun pulavuosina ja heti Salmelan takana mets�ss� oli tuoreita hiekkakuoppia, joista oli kuljetettu hevoskuormittain soraa siltapenkereisiin. Katselin ja ihmettelin m�ntyjen juuristoja, jotka olivat j��neet ilmaan, kun soraa oli kaivettu suoraan kasvavien puiden juurten alta. Ilmaan j��neet juuriston s�teitt�in laajenevat verkot sukelsivat maan sis��n vasta ulompana, m�nnyt seisoivat osittain ik��nkuin mutkaisten jalkojen p��ll� ja juuriston alle j��v�t onkalot saivat mielikuvituksen laukkaamaan. Varmaan ne olivat joidenkin olioiden asuntoja. Tutkin k�sin juuristoja, kaivelin hiekkaa juurilta ja haistelin maan ja m�nnyn juuriston hajua, joka viel� melkein palaa mieleen.

Niille paikkeille kuljetti kirkonkyl�n v�ki j�tteit�, koska varsinaisia kaatopaikkoja ei tainnut siihen aikaan olla. Erityisen mielenkiintoinen oli Brusilan Yrj�n suutarinvertaasta per�isin oleva j�tekasa, koska siin� oli saappaanteosta j�ljelle j��neit�, erimuotoisia ja osin nahkamaalilla mustattuja j�nnitt�v�n hajuisia nahan suikaleita. Kaikkein kiinnostavimpia l�yt�j� taisi kuitenkin olla Osuuskaupan j�tekasassa, koska sielt� saattoi l�yt�� mukavia ruskeita pahvilaatikoita.

Yritimmep� menn� kerran Mirjan kanssa pidemm�lle nykyisen Urheilukent�n reunaa, jonka paikalla oli tuolloin vain hiukan soinen risukko. Tossavaisen Jussin m�kki mahtoi n�ky� hiukan risukon yli ja sinne p�in olimme menossa. Mutta vastaan tuli meit� isompia Tossavaisen lapsia. Vanhin heist� taisi olla Anni, joka kielsi meit� menem�st� pitemm�lle mets��n, koska sinne voi eksy� ja siell� on m�rk�j�. H�n oikein torui meit� ja min� v�h�n 'tykk�sin huonoa'. Mutta he olivat meit� isompia, joten totella piti.

Melkein Salmelaa vastap��t� oli Kujalan Einarin ja Maikin punaiseksi maalattu kahden huoneen m�kki ulkohuonerakennuksineen ja kirkonkyl�n puoleisessa p��dyss� olevine vinttikaivoineen. Heill� taisi olla my�s lapsia, mutta meik�l�isen n�k�kulmasta he olivat aikaihmisi�. Kujalan Einari oli Haapaveden Osuuskaupan vanhempi myyj�. Minulle on j�lkik�teen kerrottu, ett� ulkohuonerakennukset oli tehty Einarin kotiin kantamista pakkilaatikoista.

Kujalan sauna tuli my�hemmin tutuksi. Ulosl�mpi�vi� saunoja ei juuri ollut, vaan mustia savusaunoja, joissa uudemmissakin oli yksi ainoa hyvin alhaalle sijoitettu pieni neli�m�inen ikkuna ja saunan valoneuvona oli pieni �ljytuiju. Oven pieless� oli kivist� ladottu nokinen kiuas. Maalattialla oli lankut tai riu'ut jalkojen alla ja ikkunalla oli valaisimena pieni �ljylamppu eli tuiju. Savun haju, l�mmint� vett� sis�lt�vien puuastioiden haju, lattian ja lauteiden suuresta l�mp�tilaerosta aiheutuva h�yry ja �ljylampun katku palaavat el�v�sti mieleen. K�vimme Kujalan saunassa kylpem�ss� talon v�en j�lkeen samoilla l�mmityksill� talvella, joten Salmelan omaa saunaa ei tarvinnut l�mmitt�� pakkaskautena.

Istuimme koko perhe saunan lauteilla. Kun kiukaalle heitettiin vett�, se kohahti ensin ja sitten sihisi. Lopuksi kuului viel� koko ajan hiljentyv� ja korkeammaksi k�yv� pieni vinkuminen, kun viimeisetkin vesipisarat kiuaskivill� kiehuessaan kutistuivat ja haihtuivat.

T�ss� vaiheessa aloin kuunnella is�n hengityst�, joka oli harva ja raskas. Huomasin h�nen hengityksens� vingahtavan v�lill� v�h�n samalla tavoin kuin kiukaalle heitetyn l�ylyn viimeiset ��net. Tuleva astma taisi kuulua jo v�h�n yli kolmikymppisen miehen hengityksest�?

Kujalaa seuraavana oli Mulperin kujan risteyksess� punaiseksi maalattu Kauppisen Yrj�n hirsinen lato, jonka pohjalla oli v�h�n vanhoja olkia. Seuraavana Mulperin kujan varressa oli jo aikaisemmin mainittu Kauppisen Yrj�n elosuoja.

Salmelan katsoen oikealla puolen tiet� Kirkonkyl�n suuntaan oli l�hin naapuri jo aikaisemmin mainitun suutarin Brusilan Yrj�n punainen m�kki. Sen ymp�rill� oli punaiseksi maalattu lauta-aita. My�hemmin kuulin Yrj�n olleen sosialisti, jota kapina-aikana oli pidetty pitk��n vangittuna T�rnqvistin Iivarin kauppakartanon pihalla olleessa suojeluskuntalaisten vartioimassa 'Iivarin m�kiss�'.

Seuraava talo samalla puolen oli Torkkolan V�in�n (etunimi voi olla v��rin muistettu) m�kki, jonka piha-aitaa pitkin kiemurtelivat vihreit� 'k�pyj�' kasvattavat humalat. Sit� seuraavana aikaisemman mainitun 'toriaukean' reunassa sijaitsi isompi valkoinen Nummelan Lassin kauppa. Aukeasta vasemmalle l�htev�n tien varrella olikin sitten Liisamummun m�kki ja edelleen Paakinahon kaksikerroksinen talo.