Muutto Mustikkam�elle KaunelaanMy�h�issyksyll� 1938 oli taas kerran muutto edess�. Mirja oli silloin l�hes kolmivuotias ja itse olin nelj� ja puoli. Syyt� muuttoon en tied�. Olisiko Salmelan talo myyty silloin? Salmelan Nestori oli jo kuollut aikaisemmin ja viety pois eik� Mantaakaan en�� viime aikoina n�kynyt. Minut pantiin nukkumaan viimevaiheessa kamariin sille paikalle, jossa Nestori-vainajan s�nky oli ollut ennen. Katselin v�h�n pelokkaana jonakin syyskes�n y�n� kamarin p��tyikkunasta h�m�r�ss� ulkona h��m�tt�vi� parvekkeen tukihirsi�, jotka t�rr�ttiv�t ulos talon p��dyst�.Muuton valmisteluista meill� lapsilla ei ollut mit��n aavistusta. Er��n� syysaamuna vain tavarat olivat taas kerran koluk�rryill� ja Mirja ja min� istuimme kuormassa pitkitt�in olevan ison valkoisen piirongin vieress� jonkin arkun p��ll� rinnakkain. Piironki esti n�kem�st� vasemmalle, mutta eteen ja oikealle oli hyv� n�k�ala. Mukavaahan se oli. Is� k�veli siin� milloin hevosen, milloin k�rryjen vierell� vasemmalla puolella suitset k�dess� ja min� puhelin Mirjan kanssa. Koluk�rryjen rotina maantien hiekalla oli sen verran voimakas, ett� piti jutella tavallista suuremmalla ��nell�. Ennen n�kem�tt�mi� maisemia avautui eteen. Erityisesti muistan n�kym�n, kun k�rryt ylittiv�t Korven m�en korkeimman kohdan ja alettiin laskeutua m�ke� alas. Silloin koko vastakkainen Mustikkam�ki, Mustikkaojan laakso siin� v�liss�, Pajulahden rannat ja kauempana etuoikealla kohoava Martinm�ki sek� aivan oikealla j�rven takana Eskolanniemi avautuivat laajana n�kym�n� ensi kerran silmieni eteen. Kun my�hemmin koulussa uskontotunneilla on puhuttu Siinain vuorella Moosekselle n�ytetyst� luvatusta maasta, t�m� n�kym� on palautunut aina silmiini. Suuri osa maiseman yksityiskohdista on tietystikin tarkentunut sielun silmiin vasta my�hemmill� katselukerroilla. N�k�alan avaruuden kokeminen, pikkutalojen sijainti maisemassa ja niiden tunteminen melkein kuin kosketuksena sormenp�iss� liittyv�t kuitenkin tuohon ensi kerran kokemukseen. Lapsen mieli on t�ynn� tyhji� valkoisia sivuja. Kun t�llainen koko sivu t�yttyy kerralla yhten� n�kyn�, se muodostaa huumaavan innostavan kokemuksen. Kun matka jatkui alas Korven m�ke� edelleen, jossakin Papinahon m�kin paikkeilla huomasin, ett� is�� ei n�kynyt miss��n. Huolestuin ja kerroin Mirjalle tilanteesta. Tuumasin v�h�n pel�styneen�, ett� is� on joutunut hukkaan. Auttaisikohan t�ss� tapauksessa, jos v�h�n itkett�isiin? Mirja arveli, ett� joo. Ehdotin, ett� aloittaisimme yht�aikaa oikein ison itkun. Sitten me parkaisimme yhdess� ja is�n naurava naama tuli n�kyviin vieress�mme olevan valkoisen piirongin takaa. Is� oli siell� katveessa k�velless��n varmaan kuullut meid�n keskustelumme. Sitten meit�kin alkoi naurattaa, kun maailma oli taas turvallinen. K�rrynpy�rien rotistessa matka jatkui edelleen my�t�isen� Mustikkaojan laaksoa kohti, nyt Savikaljun m�ke� alas. M�en nimi vaihtuu Papinahon paikkeilla, vaikka se koko ajan jatkuu Korvenm�en kanssa samana rinteen�. Kun Mustikkaojan punaisiksi maalatuilla hirsikaiteilla varustettu silta oli ylitetty, k��nnyimme pian vasemmalle Mustikkam�en alarinteess� olevalle Kaunelan pihalle, joka oli asuntomme seuraavat viisi vuotta. Muuttohevonen oli lainattu m�en p��ll� olevasta Nummelan talosta, jossa oltiin t�st� syyst� muutostamme tietoisia. Talon nuoret naiset toimittivat heti meille lapsille juotettavaksi keitetty� kurria l�kkip��l�riss�, koska oli jo syksy ja kylmill��n olleet huoneet olivat aluksi hieman koleat. Se l�mmin kurri maistuikin oikein hyv�lle.
|