Muistikuvia Kaunelasta

Risto

Maaper� on Mustikkaojan alangossa hyvin punamultapitoinen. Kun tienvarren ojan vett� v�h�n loiskutteli kepill�, se v�rj�ytyi punertavaksi. Loiskuttelin er��n� syyskes�n p�iv�n� vett� kepill� ja n�kyviin tuli kylm�n kohmettama el�in, joka pitkine s��rineen oli v�h�n ihmisen n�k�inen. T�m� minulle tuntematon el�in ui hitaasti s��ri��n oikoen ja katosi punertuneen veden joukkoon.

Kun el�in tuli seuraavan kerran n�kyviin, se oli ihan liikkumaton ja kuollut. Vett� h�mment�ess�ni keppi oli varmaankin sattunut siihen. Katselin raatoa ja olin surullinen, koska se olisi liikkuvana ollut paljon mukavampi leikkikalu.

Siin� touhutessani kuului tontin yl�p��st� Nummelan puoleiselta laidalta ep�m��r�inen ��ni 'kr��k-r��' ja vilkaisin sinne p�in. Minua noin vuoden nuorempi Nummelan Risto oli siell� aidan takana tekem�ss� tuttavuutta, mutta ei kehdannut sanoa mit��n oikeata siin� tilanteessa. Jatkoin h�mment�mist�, vilkaisin silloin t�ll�in Riston suuntaan ja vastasin samalla tavoin 'kr��k-r��', koska se tuntui sopivan t�h�n kulttuuriin. Sitten Risto tuli aidan alitse ja kokeili monia muun tyyppisi� ��nneyhdistelmi�, joihin min� vastasin aina matkimalla samalla tavoin.

Hiljallensa Risto l�hestyi ja oli lopuksi siin� vierell�. Osoitin h�nelle kuollutta el�int� ja sanoin sen olevan melkein kuin ukko. Risto sanoi, ett� se on samppiukko. Alle nelivuotiaan Riston puhekyky ja sanasto oli viel� vaatimaton, mutta maatalon poikana h�n tunsi jo kotiel�inten lis�ksi sammakonkin.

Kaunelan ymp�rist�

Kaunela oli Haapaveden Em�nt�koulun omistama ja sen tontti toimi kes�n aikana Alamaa-nimisen Em�nt�koulun maatilan kotiel�inten hakana. Aikaisemmin siin� oli laidunnettu lehmi�kin, mutta meid�n asuessamme ainoastaan siistimpi� hevosia. Alamaan renkipojat toivat hevoset hakaan ratsain iltaisin ja hakivat t�ihin arkiaamuisin.

Me asuimme vain tuvassa ja ainoastaan kurkistelimme joskus kamariin, kun is� tai �iti antoi luvan. Kamarin katto ja ikkunapielet oli maalattu jollakin sini- tai vihert�v�s�vyisell� maalilla ja seinill� oli komeat sinert�v�n s�vyiset kukkatapetit. Erityisen hienona on j��nyt mieleen kamarissa tuntuva maalatun puun haju. Kamariin oli varastoituna joitakin entisen omistajan tai Em�nt�koulun ty�kaluja, joihin meill� ei ollut lupa koskea.

Punas�vyiset kukkatapetit olivat tuvassakin, jossa me asuimme. Ei tarvinnut �idin tapisoida sit� asuntoa sanomalehdill�.

Minun s�nkyni oli tuvan v�lisein�ll� heti 'kakluunin' takana. Is� hankki minua varten jostakin pukkis�ngyn eli 'ritkun'. Mirjan p��st�vedett�v� s�nky taisi olla takasein�ll�. Is�n ja �idin valkoinen, kultaisella auringon kuvalla ja puuornamenteilla varustettu sivustavedett�v� s�nky oli p��tysein�ll� omaani vastap��t� ja ruokap�yt� oli p��tyikkunan edess�. Vanhempien s�ngyn ja ruokap�yd�n v�liss� oli iso valkoinen piironki p��ty sein��n p�in, koska se ei mahtunut sein�n suuntaisesti. Piirongin p��ll� pidettiin osa ruokailuastioista. Lattian alla oli kellari, jossa �iti s�ilytti lasipurkkeihin ja pulloihin s�il�mi��n marjoja ja hilloja. Kutomakone oli pihaikkunan edess�. Muistan, kuinka is� naulasi heti muutettuamme kutomakoneen p�yd�n tukevasti lattiaan ja ikkunapenkkiin tai sein��n kiinni isoilla nauloilla.

Maantielt� johti t�ysikasvuisten koivujen reunustama kuja. Isoja koivuja kasvoi my�s tien Mustikkam�en puoleisella osalla. Talon saman puolen p��dyss� kasvoi muutama monihaarainen pihlaja ja pari kuusta. Kuusia oli my�s m�kin takana. Pihakoivujen alta avautui hieno n�k�ala j�rvelle ja Nummelan talo piharakennuksineen n�kyi mukavasti m�en p��ll�. M�en rinteet siin� v�lill� olivat viljapeltoa, mutta heti Kaunelan takana olevan kapean peltosaran takana oli pieni aidattu metsikk� Kiviraunio. Nimens� mukaisesti Kivirauniolle oli kasattu sen ala- ja yl�puolisilta pelloilta raivattuja kivi� ja niiden joukossa kasvoi puita. Aluskasvillisuutta ei ollut paljon, koska Kivirauniota k�ytettiin jonkin verran pikku karjan laitumena. T�st� syyst� siell� oli helppo kulkea ja leikki� kivien ja puiden v�liss�. T�m� j�nnitt�v� pikku metsikk� on ollut varhaisilla lukutaidon vuosilla mielikuvituksessani kirjan 'Serkukset sodassa' taistelutanner, my�hemmin Tarzanin viidakko ja Nalle Puhin Seitsem�n penikulman mets�.

Nummelasta johti maantielle jyrkk� koivukuja. Sen varteen oli suunnilleen puoliv�liin muodostettu tasanne, jolla sijaitsi Tellen leikkim�kki, minun mielest�ni ihan oikea porstualla varustettu pieni talo.

Kaunelan tilan kirkonkyl�n puoleinen osa oli alavampaa, melkein kosteaa m�tt�ist� maastoa, jossa kasvoi vain v�h�n lehtipuiden versoja. Laiduntavat el�imet pitiv�t huolen siit�, ett� tilan maat eiv�t p��sseet metsittym��n. Kamarin p��dyn suuntaan tila jatkui melkein kilometrin p��h�n kapenevana kiilamaisena aidattuna alueena Kiviraunion m�en rinteess�. Erityisen mielenkiintoinen oli tilan takarajalle Kaunelan taakse koottu leve� kiviaita. Siell� 'hyyssin' takana aidassa oli kiviaidassa muutamia isoja laakeita kivi� eri korkeuksilla, joiden muoto on viel� melkein n�k�muistissa. Kiviaita tarjosi mielikuvitusta kiihottavia leikkipaikkoja.

Mirjalle ja minulle t�m� ymp�rist� oli oikein avara ja miellytt�v�. Kaunelaan oli helppo kotiutua.

S��sken talo

Kerran sis�lle tullessani n�in sein�ll� istumassa tavattoman suuren s��sken. Osoitin sit� is�lle ja arvelin sen purevan.

"Ei tuo s��ski pure", sanoi is�: "Seh�n on hankis��ski. Pian tulevat pakkaset ja s��ski kuolee pois".

Silm�nr�p�yksess� tajusin: Se on kiltti s��ski. Mielikuvissani n�in sen naaman hymyilev�n lempe�sti. Silleh�n voisi vaikka jutella, ainakin ajatuksissaan. Minua suretti s��sken tuleva kohtalo. Sill� ei ole kotia, jossa se tarkenisi talvella.

Saman tien p��tin rakentaa s��skelle talon. Sieluni silmill� n�in neliskulmaiset lattian ja katon, jotka oli kiinnitetty yhteen nurkissa olevin pylv�in. Mallina oli varmaankin jossain n�hty lintulauta. Sellaisen min� rakennan.

Pyysin is�� tuomaan kaupasta nauloja, jotta voisin rakentaa s��skelle talon. H�n lupasikin tuoda niit� kirkolla k�ydess��n.

Jonakin p�iv�n� is� tuli kotiin savotasta Aate-sed�n kanssa. H�n ojensi minulle pienen ruskean paperipussin, jossa oli eri kokoisia nauloja. V�h�n suurilta n�yttiv�t. Is� asetti lattialle my�s puup�lkyn, johon h�n neuvoi minua ly�m��n nauloja. Minusta siin� ei tuntunut olevan j�rke�.

"Mattipoika se aikoo rakentaa hankis��skelle talon", is� selitti Aate-sed�lle. Set� tuli siit� oikein iloiseksi, nauroi makeasti ja katseli minua. Minusta oli mukavaa, ett� rakennushankkeeni kiinnosti aikuisiakin.

Mutta nyt oli aika tehd� s��sken talon puuosat. P��tin heti sahata ne rantteella. Painelin ulos kamarin p��tyyn halkopinon luo, jossa is�n pokasaha nojaili sahapukkiin.

Katselin halkoja, jotka olivat isoja ja raskaita. Katselin pokasahaa, joka oli minua korkeampi. Aloin tajuta, ett� asiat eiv�t suju k�yt�nn�ss� yht� notkeasti kuin ajatuksissa.

Olin hyvin pettynyt. Miten s��skiraukankin nyt k�y, pala tuntui nousevan kurkkuun. Palasin sis�lle ja kysyin huolestuneena, miss� se kiltti s��ski mahtoi nyt olla. Is� arveli sen aikansa kuluksi lennelleen maailmalle, etsim��n talvikortteeria. Kyll� se varmaan l�yt��kin, ovat s��sket aina l�yt�neet.

Palasin p�lkyn ja naulapussin ��reen. Is� upotti naulan pystyyn p�lkyn p��h�n ja varoitti ly�m�st� sormeen. Nostelin isoa vasaraa kahdella k�dell�.

Ei naulan ly�minenk��n aivan helppoa ollut.

Ensimm�inen talvi Kaunelassa.

Tuosta tuleentuijottamisesta seurasi painajaisuni, joka todentunnullaan j�rkytti minua melkoisesti. N�in unta, ett� katselimme Mirjan kanssa yhdess� uunin edess� lattialla istuen tulta. Sitten Mirja konttasi jotakin lapsenkielist� puhellen uunin luukulle ja siit� edelleen h�t��ntyneist� kielloistani huolimatta tulen keskelle, syttyen palamaan. T�m� ensimm�inen muistissani s�ilynyt uni sai minut h�t��ntym��n. En tajunnut silloin viel� selv�sti unen ja valveen rajaa. Se raja tarkentui jonkin verran, kun Mirja l�ytyi aamulla s�ngyst��n ihan terveen� ja �iti puki h�nelle 'kaaveet' p��lle. Taisin kuitenkin vahtia jonkin aikaa, ettei Mirja menisi liian l�helle tulta. �iti sanoi, ett� olin n�hnyt pahaa unta. T�ll� tavoin sana 'paha' sai mieless�ni hyvin konkreettisen muodon.

Melko nopeasti is� toi hevosella Kaunelan omistajalta Alamaalta pienen rautaisen hellan eli kamiinan, jonka h�n nosti uunin eteen pinotun tiilikasan p��lle. Kaminan p��ll� oli kaksi hellan renkailla peitetty� keittoastian tilaa. Uunin suuluukun tilalle is� leikkasi suojapellin ja siihen edelleen kamiinan savutorven kokoisen rei�n. Siit� l�htien tulta pidettiin vain kamiinassa ja siit� l�htev� savu l�mmitti edelleen uunia. N�in min�k��n en voinut en�� tuijottaa liekkej� suoraan ja n�kem�ni painajaisuni lakkasi v�hitellen vaivaamasta.

Syksyn edistyess� havaittiin, ett� Kaunelan kaunis tupa ei ollut kovinkaan l�mmin. Kylm� tuli matalan kivijalan raoista erist�m�tt�m�n lattian alta sis�lle. Is� lapioi multaa kivijalan ja alimman hirsikerroksen p��lle, eli teki sanojensa mukaan multapenkin. Kun lunta satoi my�hemmin, h�n lapioi lumen seinien viereen melkein ikkunaan ulottuvaksi suojaksi.

�iti liimasi ikkunapokien rakojen p��lle valkoiset ikkunaliimapaperit, jolloin veto ikkunoista v�heni. Pakkasten tultua tuvan ikkunoihin kasvoivat j��kukat, joiden saniaismaiset muodot olivat mielenkiintoiset. Niit� min� tuijottelin ja n�in niiss� mielikuvituksellisia metsi�, olioita ja muotoja. Kun �iti ei huomannut kielt��, sain aikaan puhaltelemalla ja raaputtamalla p��tyikkunan j��kukkien joukkoon rei�n, josta saatoin tirkistell� Nummelan suuntaan leikkim�kki� ja Nummelan koivukujalla m�ke� laskevia lapsia. Taisin sairastella jonkin verran kuumetauteja ensimm�isen� talvena, koska emme Mirjan kanssa olleet useinkaan siell� toisten joukossa leikkim�ss�.

Aikaisemmin en ollut juuri kiinnitt�nyt huomiota kutoma-asiakkaisiin, jotka j�ttiv�t lankojaan kudottaviksi ja hakivat sitten valmiita t�it�. �iti hoiti n�m� keskustelut. N�iden asiakkaiden lis�ksi meill� poikkesi nyt usein is�n sukulaisia, joiden kirkonkyl�matka Haanp��st� ja K�pyl�st� kulki sopivasti Kaunelan ohi. Eip� silloin vieraiden ihmisten poikkeaminen taloon ilman varsinaista asiaakaan ollut harvinaista, koska ihmiset kulkivat yleens� pitki� matkoja jalkaisin. Saattoipa joku poiketa mihin tahansa tienvarren taloon tai m�kkiin vain v�h�n lev�ht�m��n tai pyyt�m��n vett� juotavaksi, kun pitk� k�vely alkoi kuivata kurkkua.

Is� ty�skenteli sin� talvena mets�t�iss�. Erityisesti on j��nyt mieleen 'Nulijuksen savotta', josta is� puheli vieraiden ja �idin kanssa.

Is�n veljet ja sukulaiset olivat mielenkiintoisia vieraita, koska vanhemmatkin ottivat heid�t erityisesti huomioon. Ehk� minullakin olisi ollut joskus sanottavaa heille, mutta aikaihmiset eiv�t taloon tullessaan huomioineet meit� mitenk��n ja puhuivatkin vain is�n ja �idin kanssa meid�n p�ittemme yli.

Aate-set� oli poikkeus. Taloon tullessaan h�n tervehti my�s penikoita. Kerran h�n katsoi minua ja kysyi: "No ookkos sin� ollu savotassa?" Minua nauratti. Tiesin ett� h�n kysyi t�t� kurillaan, mutta minun piti selitt�� kuitenkin asiallisesti: "En min� oo ollu savotassa ku min� oon pieni". Sitten Aate-set� puhui taas vanhempien kanssa. Hyv�n ajan kuluttua h�n taas katseli meit�, ty�nsi k�tens� povitaskuun ja nosti sielt� Mirjalle ja minulle komean puuhevosen. Sen harja ja kaviot oli maalattu mustaksi suutarin nahkamaalilla.

Toinen muistettava vieras oli serkkumme Veikkolan Maija eli Huiskan Maija, koska kaikkia ihmisi� kutsuttiin silloin tavallisemmin kotipaikan kuin sukunimen mukaan. H�n oli silloin nuori tytt�, josta oli mukava poiketa silloin t�ll�in Kaunelassa 'Alli-t�din' luona. H�n leikki Mirjan ja minun kanssa ja olimme erityisen ihastuneita h�nen k�ynneist��n.

Joulun l�hell� Em�nt�koululla pidettiin opiskelijoiden pikkujoulu, jossa k�vimme �idin kanssa. Ensi kerran el�m�ss�ni n�in tilaisuuden, jossa nuoret tyt�t lauloivat ja esittiv�t ohjelmaa. Pullaa tarjottiin ja saimme Mirjan kanssa my�s pienet lahjat. Lahjoista muistan vain niiden pakkauslaatikot. Liek� minun lahjani ollut jonkinlaisessa pahvisessa puuterirasiassa, koska se tuoksui hyv�lle. Rasian v�rit olivat my�s mukavat. Sen reunoissa oli kuvattu mustalla pohjalla punaisia ja keltaisia tekstej� ja kuvia, joiden vahvat v�rit tuntuivat l�ikkyv�n silmille hyvin voimakkaasti. Mirjan lahja oli todenn�k�isesti vanhassa konvehtirasiassa.

Jouluaattona meill� k�vi sitten Joulupukki, josta en ollut koskaan kuullut puhuttavankaan. Se kolisi kovasti eteisess�, tuli sis�lle ja selitti jotakin rumalla ja k�re�ll� ��nell�. Min� katselin sit� ilman mit��n ennakkomielikuvia. Katselin turkista roikkuvia vuoreja, olkatoppauksia ja taskuja ja ihmettelin, miksi turkki ja lakki olivat rumasti nurin. Ihmettelin sit�kin, miksi se pukki kuljetti mukanaan Nummelan pyykkikorentoa. Emme pel�nneet kuvatusta, koska is� ja �iti hoitelivat keskustelun t�m�n arveluttavan otuksen kanssa.

Pukin l�hdetty� is� kysyi minulta, tunsinko Joulupukin. Eip� minulla ollut pukista mit��n kuvaa. Ihmettelin kysymyst� ja sanoin, ett� kai Joulupukki on Joulupukki. Is� sanoi, ett� se oli Nummelan Raakkeli. Is�n periaatteena oli, ett� lapsia ei pid� viattomastikaan narrata.

Arkip�ivisin is� oli mets�t�iss�, joskus 'viikkokunnissakin'. �iti k�ytteli kutomakonetta ja ompeli sitten koneella kudottuja kappaleita k�sin yhteen. Min� elin vahvasti mielikuvituksen maailmoissa ja puhua p�lp�tin jatkuvasti Mirjan ja �idin kanssa. Palautuupa mieleen er�s keskustelu. Puhelin �idille t�h�n tapaan: "�itii, mit� jos on iso koira ja pikku koira ja sill� pikku koiralla on luu ja sitte se iso koira ottaa silt� pikku koiralta sen luun?" �iti vastaili ommellessaan: "Kai sille pikku koiralle tulee paha mieli".

�idin tarjoama ratkaisu satutti minua kuin salama. Paha mieli! Sana 'paha' aineellistui mieless�ni. Tulin hyvin murheelliseksi sen pikku koiran puolesta. P�ivittelin mieless�ni, miksi sen ison koiran pit��kin olla niin ilke�, ett� vie pienemm�lt� raukalta luun. Nyt se pikku koira itkee varmasti. Melkein itketti itse�nikin. Mielikuvituksellinen rupattelu vaihtui hetkess� eletyksi todellisuudeksi.

Talvisin pihalla oli punatulkkuja ja tilhi�, jotka s�iv�t marjoja talon p��dyss� olevista pihlajista. Is� k�vi naulaamassa maantien puolen ikkunalautaan palan siannahkaa, jota linnut tulivat nokkimaan. N�in saimme tarkastella talitiaisia ja punatulkkuja oikein l�helt�, kun erityisesti ikkunan alareunoja peitt�viin j��kukkiin sulateltiin reiki�.

Piirt�minen

Kerran is� toi kaupasta paksun pinkan makulatuuria, eli valkoista k��repaperia. H�n otti kyn�n k�teen ja piirsi ruokap�yd�n ��ress� paperille malliksi henkil�auton kuvan sivulta p�in. Peltisen pippuripurkin pohjalla h�n piirsi ensin etu- ja takapy�r�n, veti jotakin kirjan reunaa viivottimena k�ytt�en auton pohjaviivan ja kuvasi sitten vapaalla k�dell� henkil�auton korin.

Min� katselin sit� kuvaa kauan. Py�rien t�ydelliset ympyr�t ja suora pohjan viiva melkein hypnotisoivat minut. Py�r�n keh�n ymp�r�im� tyhjyys paperilla tuntui aineellistuvan k�sin kosketeltavaksi esineeksi. Katselin niit� kuin noiduttuna. Yritin piirt�� py�r�n keskelle akselin p��n ja yhdist�� siit� py�r�n kehiin py�r�n 'pinnat', mutta oman kyn�ni haparoiva j�lki ja mutkittelevat viivat pilasivat kuvan.

K��repaperin puhdas valkeus ja sivun suuri koko antoivat piirt�j�n mielikuvitukselle tilaa. Tavanomaisten autojen asemesta aloin piirt�� pian mielikuvitusajoneuvoja. Ajoneuvon alusta py�rineen syntyi is�n opettamalla tavalla, tyhj� pippuripurkki ja jokin suorasivuinen esine apuv�linein�. T�lle alustalle piirsin aina ensimm�isen� 'ohjaustangon' ohjauspy�rineen pystyyn ja jonkinlaisen ukon sit� py�ritt�m��n. Mutta sitten saatoin piirt�� auton 'lavalle' esimerkiksi talon, jossa oli paljon ikkunoita. Joskus piirsin etupuolelle moottoritilan paikalle laajan lavan, johon mahtui kaikenlaista toimintaa. Sitten v�sytin muita ihmisi� selostamalla piirrosten sis�lt��.

Nummelan sauna

Joskus �iti keitti vett� kotona ja pesi meid�t puusaavissa. L�mmin vesi tuntui aika mukavalta. L�mpim�n veden puusaavista saaman tuoksun voi viel� melkein tuntea nen�ss��n. Mutta usein lauantaisin mentiin kuitenkin Nummelan saunaan.

Is� k�vi saunassa miesten kanssa ja me lapset �idin kanssa yhdess� Raakelin ja talon piikojen kanssa. Koin talviset saunareissut ep�miellytt�vin�, koska riisuutuminen tapahtui ulkokylm�ss� harvalla lautasein�ll� varustetussa saunan eteisess� ja sis�ll� saunassa oli vaihtelevat olosuhteet. Lauteella oli liian kuuma, mutta lattialla kylm�si jalkoja, kun j��htynyt pesuvesi litisi jaloissa maalattialle ladottujen riukujen ja lautojen p��ll� ja v�liss�. Mirjan ja minun p��t py�riv�t siin� aikuisten pyllistelevien takapuolten korkeudella, kun �iti pesi meit� puusoikkoon tai pieneen saaviin muuripadasta ja kylm�vesisaavista sekoittamallaan vedell�.

Uusia sanoja tuli opittua koko ajan, mutta niiden merkitykset eiv�t aina osuneet kohdalleen. Olimmepa kerran siell� Nummelan tuvassa odottamassa �idin kanssa saunaan l�ht��, josta en pit�nyt. Niinp� aloinkin jankuttaa: - �iti, ei nyt oo talavi. Ei nyt oo talavi! Meniv�tp� siin� k�sitteet talvi ja lauantai sekaisin. Ei tainnut �iti oikein ymm�rt�� puheeni logiikkaa.

Kes� 1939

Aikuiset hevoset olivat yst�v�llisi� ja rauhallisia ty�hevosia, joista ei ollut Mirjalle eik� minulle mink��nlaista vaaraa. Ne kuljeskelivat rauhallisesti ruohoa sy�den, mutta tulivat puhuteltaviksi, kun kutsuimme niit�.

Yhdell� tammalla oli ensimm�isell� vuodella oleva pieni varsa, johon me olimme Mirjan kanssa ihastuneita. Varsalla oli kuitenkin hevosen leikit. Se tuli �itins� mukana luoksemme ja saimme silitell� sen turpaa. Mutta sitten se k��ntyi �kki� ymp�ri ja heitti takajaloillaan potkun taaksep�in. Jos jompi kumpi meist� olisi osunut potkun tielle, olisi voinut k�yd� pahastikin. Mutta k�mpel�n nuoren varsan aikomukset olivat selv�sti n�ht�v�t: Kun se k��ntyi selin, se asetteli jalkojaan hetken, ik��nkuin t�ht�ili ja sitten takakaviot heilahtivat taakse p�in hetken kuluttua. Me Mirjan kanssa enn�timme hyvin siirty� sivummalle ja varsan takajalat tapasivat tyhj�� ilmaa. Emme ymm�rt�neet pel�t� varsaa, vaan leikimme sen ehdoilla silloin kun se tuli l�helle.

Kun kuljimme Nummelan Riston kanssa Tialan taloryhm�ss�, tapasin viisi vuotta minua vanhemman kymmenvuotiaan serkkupoikani Haanp��n Aaten, joka oli Tialassa paimenpoikana. H�n nukkui y�t er��ss� Tialan aitassa, jossa h�n iltasella esitteli minulle lainastosta hakemiaan satukirjoja ja pajusta vuolemiaan pajupillej�.

Min� takerruin serkkupoikaani heti, koska h�n tiesi niin mielenkiintoisia asioita. Menin p�ivisin h�nen luokseen Tialan alapuolella maantien ja j�rven v�lill� sijaitsevaan Alankoon, jossa h�n silloin ensimm�isen� kes�n� p��asiassa paimensi lehmi�. Aate vuoleskeli k�tev�sti puukollaan karhunputkesta sukellusveneit�, joiden toimintaa h�n esitteli siin� peltosarkojen v�liss� olevilla saviroopeilla. Pyynn�st� h�n vuoleskeli sukellusveneit� minullekin ja saattoi sellaista tehdess��n hyv�ll� syyll� juoksuttaa minua k��nnytt�m�ss� pois kielletylle alueelle pyrkivi� lehmi�.

Mutta kaikkein mukavinta olivat Aaten kertomat sadut, joiden alkuaiheita h�n sai lukemistaan kirjoista. Jatkokehittely tapahtui kuitenkin suurelta osin Aaten mielikuvituksessa. Jos sopivaa jatkoa tarinalle ei aina heti l�ytynyt, h�n saattoi arvuuttaa minullakin, k�vik� sitten hyv�sti vaiko pahasti. 'Olipa kerran...' lauseella alkavat tarinat Aaten seikkailuista erilaisten peikkojen ja ihmeolentojen kanssa hullaannuttivat minun mielikuvitukseni ja aloin viett�� kaiken mahdollisen ajan Aaten mukana paimenessa. Vuotta nuorempi Risto j�i kaverina toiselle tilalle.

Aate oli minusta varsin taitava puukon k�ytt�j�. H�n teki puusta hernepyssyj� ja jousipyssyj�, joissa oli vaneripalasta vuoltu liipaisinmekanismi. Hernepyssy oli 'roovninki', jossa polkupy�r�n sis�renkaasta leikattu kumilenkki heitti herneen, marjan tai kiven liipasinta painettaessa. Kaikkein hienoimmassa mallissa oli pyssyn per��n koverrettu patruunapes�kin. Tialan pihaymp�rist��n alkoi ilmesty� my�s eri kokoisia kepin p��h�n sijoitettuja tuulimyllyj�, joiden 'ropellit' py�riv�t tuulessa.

Pyysin Aatea tekem��n minullekin tuulimyllyn. H�n lupasi tehd� sellaisen, jos toisin h�nelle kotoa tyhj�n peltisen pippuripurkin, sukkapuikon ja muutaman naulan. �iti antoikin minulle n�m� pyyt�m�ni tarvikkeet. Aate rakenteli tuulimyllyn ja hieno laite pystytettiin seip��n nen�ss� Kaunelan pihalle. Metallisen pippuripurkin l�pi ty�nnetyn sukkapuikkoakselin ansiosta se py�ri tuulessa herk�sti ja hiljaisesti huristen. Aate k�vi illalla pystytt�m�ss� sen, koska en itse osannut panna seiv�st� pystyyn maahan riitt�v�n tukevasti.

�idin kanssa ja joskus koko perheen voimalla k�vimme silloin t�ll�in Haanp��ss� ja K�pyl�ss�. T�ll� tavoin maailma avartui. Siihen kuului jo koko Mustikkam�ki ja Sulkakyl�. Kerran palailimme Haanp��st� ihan uutta reitti�, l�helt� uutta hautausmaata. Siell� niittyjen ja metsik�iden halki k�rryteit� kulkiessamme koin kaikki n�kem�ni hyvin voimakkaina el�myksin�. Muistanpa er��n vanhan savikuopan, jonka ymp�rist�n kasvillisuus oli jo siistinyt. T�m�n ehk� parikymmenmetrisen lammen rannan lep�t heijastelivat vedest�. Mutta eniten mielikuvitusta kiihdytti savikuopan rannalla makaava lahonnut vene, jonka joku oli sinne tuonut aikoja sitten. Kuvittelin itseni soutelemassa tuolla leikkij�rvell�, jonka mittakaava tuntui pikku pojalle sopivalta.

Samalla kotimatkalla tulimme Kaunelaan ihan uudesta suunnasta, sen pitk�n kiilamaisen tontin ��rimm�isest� kirkonkyl�n puoleisesta kolmion k�rjest�, jolle suunnalle Nummelan Lauri rakensi my�hemmin m�kin. Ilta-aurinko paistoi jo matalalta melkein tulosuunnasta Savikaljun m�elt�, jolloin sen valo v�rj�si tavallista voimakkaammin edess� olevan maiseman. Kaunelan punainen m�kki oli siell� edess�mme koivujen keskell�, vasemmalla rinteess� Kaunelan kiviaita, takaoikealla Mustikkasillan punaiseksi maalatut puukaiteet, kaukana taustalla j�rven rannassa em�nt�koulun kuusiaita ja viel� kauempana j�rven takana Eskolanniemen taloja. Kaunela oli tosiaan nimens� mukainen koti. T�m� oli niit� lapsuuden kokemuksia, jolloin onnen tunne oli ehj� ja t�ydellinen. Silloin koettu unenomainen satukirjan maisema palautuu viel� herk�sti silmien verkkokalvolle.

Talvisota alkaa.

Kokoontuminen ja sotilasharjoitukset olivat aluksi Haapaveden kansanopistolla. Mahdollisesti siell� y�vyttiinkin, koska muistan aina iltaisin tapahtuneen is�n 'sotav�est�' kotiintulon niin merkitt�v�n� asiana. Joskus leikimme Mirjan kanssa Kaunelan pihalla ja odottelimme samalla is��, koska tiesimme h�nen olevan tulossa kotiin.

Viimein n�immekin is�n tulevan kilometrin p��ss� Savikaljun m�ke� alas ja ilmoitimme siit� innokkaasti �idille. Min� katsoin tarkoin is�n keinahtavaa k�velytyyli� ja reipasta k�den heilahdusta. Kun h�n marssi Kaunelan portista sis��n, h�n lauloi jonkin upseerin Kansanopistolla sepitt�m�� marssilaulua "Kokonainen kuukausi on Haapaveell� oltu, jotten koskaan unhoittaa en voi, en voi...". Sen pitemm�lle en muista sanoja. S�velen olen my�hemmin tunnistanut kuuluvaksi lauluun "Kerran varhain iltay�st� laivamme laski Rio De Janeiron satamaan..."

Jossakin vaiheessa joukot siirrettiin toiselle paikkakunnalle, ihan aluksi kai Raaheen. Is� on muistellut parikymment� vuotta my�hemmin harjoituksia Raahelan ymp�rist�ss�. Sitten miehet siirrettiin Liminkaan, josta muistan is�n kertoneen kunnioittavaan ��nens�vyyn jostakin Arvola nimisest� p��llik�st�.

Me �idin ja Mirjan kanssa olimme tietysti 'kotirintamalla'. Joskus iltasella nukkumaan menness� �iti katseli isoa py�re�� mahaansa ja puhui uudesta lapsesta. En ymm�rt�nyt, mit� niill� asioilla oli toistensa kanssa tekemist�, mutta jotenkin �iti tuntui olevan siihen mahaansa tyytyv�inen.

My�hemmin syttyi talvisota ja miehet meniv�t rintamalle, Aate set�kin muiden mukana. Ihmiset rupesivat kertomaan, ett� taas joku oli kaatunut siell� rintamalla. Ihmettelin, ett� miten ne isot ihmisetkin kaatuvat ja miten se on niin totinen asia, kun itse sent��n kaatuilin harva se p�iv�. Is�lt� ja Aate sed�lt� tuli joskus kirjeit�, joita �iti luki meille.