Muistikuvia Kaunelasta

Risto

Maaperä on Mustikkaojan alangossa hyvin punamultapitoinen. Kun tienvarren ojan vettä vähän loiskutteli kepillä, se värjäytyi punertavaksi. Loiskuttelin eräänä syyskesän päivänä vettä kepillä ja näkyviin tuli kylmän kohmettama eläin, joka pitkine säärineen oli vähän ihmisen näköinen. Tämä minulle tuntematon eläin ui hitaasti sääriään oikoen ja katosi punertuneen veden joukkoon.

Kun eläin tuli seuraavan kerran näkyviin, se oli ihan liikkumaton ja kuollut. Vettä hämmentäessäni keppi oli varmaankin sattunut siihen. Katselin raatoa ja olin surullinen, koska se olisi liikkuvana ollut paljon mukavampi leikkikalu.

Siinä touhutessani kuului tontin yläpäästä Nummelan puoleiselta laidalta epämääräinen ääni 'krääk-rää' ja vilkaisin sinne päin. Minua noin vuoden nuorempi Nummelan Risto oli siellä aidan takana tekemässä tuttavuutta, mutta ei kehdannut sanoa mitään oikeata siinä tilanteessa. Jatkoin hämmentämistä, vilkaisin silloin tällöin Riston suuntaan ja vastasin samalla tavoin 'krääk-rää', koska se tuntui sopivan tähän kulttuuriin. Sitten Risto tuli aidan alitse ja kokeili monia muun tyyppisiä äänneyhdistelmiä, joihin minä vastasin aina matkimalla samalla tavoin.

Hiljallensa Risto lähestyi ja oli lopuksi siinä vierellä. Osoitin hänelle kuollutta eläintä ja sanoin sen olevan melkein kuin ukko. Risto sanoi, että se on samppiukko. Alle nelivuotiaan Riston puhekyky ja sanasto oli vielä vaatimaton, mutta maatalon poikana hän tunsi jo kotieläinten lisäksi sammakonkin.

Kaunelan ympäristö

Kaunela oli Haapaveden Emäntäkoulun omistama ja sen tontti toimi kesän aikana Alamaa-nimisen Emäntäkoulun maatilan kotieläinten hakana. Aikaisemmin siinä oli laidunnettu lehmiäkin, mutta meidän asuessamme ainoastaan siistimpiä hevosia. Alamaan renkipojat toivat hevoset hakaan ratsain iltaisin ja hakivat töihin arkiaamuisin.

Me asuimme vain tuvassa ja ainoastaan kurkistelimme joskus kamariin, kun isä tai äiti antoi luvan. Kamarin katto ja ikkunapielet oli maalattu jollakin sini- tai vihertäväsävyisellä maalilla ja seinillä oli komeat sinertävän sävyiset kukkatapetit. Erityisen hienona on jäänyt mieleen kamarissa tuntuva maalatun puun haju. Kamariin oli varastoituna joitakin entisen omistajan tai Emäntäkoulun työkaluja, joihin meillä ei ollut lupa koskea.

Punasävyiset kukkatapetit olivat tuvassakin, jossa me asuimme. Ei tarvinnut äidin tapisoida sitä asuntoa sanomalehdillä.

Minun sänkyni oli tuvan väliseinällä heti 'kakluunin' takana. Isä hankki minua varten jostakin pukkisängyn eli 'ritkun'. Mirjan päästävedettävä sänky taisi olla takaseinällä. Isän ja äidin valkoinen, kultaisella auringon kuvalla ja puuornamenteilla varustettu sivustavedettävä sänky oli päätyseinällä omaani vastapäätä ja ruokapöytä oli päätyikkunan edessä. Vanhempien sängyn ja ruokapöydän välissä oli iso valkoinen piironki pääty seinään päin, koska se ei mahtunut seinän suuntaisesti. Piirongin päällä pidettiin osa ruokailuastioista. Lattian alla oli kellari, jossa äiti säilytti lasipurkkeihin ja pulloihin säilömiään marjoja ja hilloja. Kutomakone oli pihaikkunan edessä. Muistan, kuinka isä naulasi heti muutettuamme kutomakoneen pöydän tukevasti lattiaan ja ikkunapenkkiin tai seinään kiinni isoilla nauloilla.

Maantieltä johti täysikasvuisten koivujen reunustama kuja. Isoja koivuja kasvoi myös tien Mustikkamäen puoleisella osalla. Talon saman puolen päädyssä kasvoi muutama monihaarainen pihlaja ja pari kuusta. Kuusia oli myös mökin takana. Pihakoivujen alta avautui hieno näköala järvelle ja Nummelan talo piharakennuksineen näkyi mukavasti mäen päällä. Mäen rinteet siinä välillä olivat viljapeltoa, mutta heti Kaunelan takana olevan kapean peltosaran takana oli pieni aidattu metsikkö Kiviraunio. Nimensä mukaisesti Kivirauniolle oli kasattu sen ala- ja yläpuolisilta pelloilta raivattuja kiviä ja niiden joukossa kasvoi puita. Aluskasvillisuutta ei ollut paljon, koska Kivirauniota käytettiin jonkin verran pikku karjan laitumena. Tästä syystä siellä oli helppo kulkea ja leikkiä kivien ja puiden välissä. Tämä jännittävä pikku metsikkö on ollut varhaisilla lukutaidon vuosilla mielikuvituksessani kirjan 'Serkukset sodassa' taistelutanner, myöhemmin Tarzanin viidakko ja Nalle Puhin Seitsemän penikulman metsä.

Nummelasta johti maantielle jyrkkä koivukuja. Sen varteen oli suunnilleen puoliväliin muodostettu tasanne, jolla sijaitsi Tellen leikkimökki, minun mielestäni ihan oikea porstualla varustettu pieni talo.

Kaunelan tilan kirkonkylän puoleinen osa oli alavampaa, melkein kosteaa mättäistä maastoa, jossa kasvoi vain vähän lehtipuiden versoja. Laiduntavat eläimet pitivät huolen siitä, että tilan maat eivät päässeet metsittymään. Kamarin päädyn suuntaan tila jatkui melkein kilometrin päähän kapenevana kiilamaisena aidattuna alueena Kiviraunion mäen rinteessä. Erityisen mielenkiintoinen oli tilan takarajalle Kaunelan taakse koottu leveä kiviaita. Siellä 'hyyssin' takana aidassa oli kiviaidassa muutamia isoja laakeita kiviä eri korkeuksilla, joiden muoto on vielä melkein näkömuistissa. Kiviaita tarjosi mielikuvitusta kiihottavia leikkipaikkoja.

Mirjalle ja minulle tämä ympäristö oli oikein avara ja miellyttävä. Kaunelaan oli helppo kotiutua.

Sääsken talo

Kerran sisälle tullessani näin seinällä istumassa tavattoman suuren sääsken. Osoitin sitä isälle ja arvelin sen purevan.

"Ei tuo sääski pure", sanoi isä: "Sehän on hankisääski. Pian tulevat pakkaset ja sääski kuolee pois".

Silmänräpäyksessä tajusin: Se on kiltti sääski. Mielikuvissani näin sen naaman hymyilevän lempeästi. Sillehän voisi vaikka jutella, ainakin ajatuksissaan. Minua suretti sääsken tuleva kohtalo. Sillä ei ole kotia, jossa se tarkenisi talvella.

Saman tien päätin rakentaa sääskelle talon. Sieluni silmillä näin neliskulmaiset lattian ja katon, jotka oli kiinnitetty yhteen nurkissa olevin pylväin. Mallina oli varmaankin jossain nähty lintulauta. Sellaisen minä rakennan.

Pyysin isää tuomaan kaupasta nauloja, jotta voisin rakentaa sääskelle talon. Hän lupasikin tuoda niitä kirkolla käydessään.

Jonakin päivänä isä tuli kotiin savotasta Aate-sedän kanssa. Hän ojensi minulle pienen ruskean paperipussin, jossa oli eri kokoisia nauloja. Vähän suurilta näyttivät. Isä asetti lattialle myös puupölkyn, johon hän neuvoi minua lyömään nauloja. Minusta siinä ei tuntunut olevan järkeä.

"Mattipoika se aikoo rakentaa hankisääskelle talon", isä selitti Aate-sedälle. Setä tuli siitä oikein iloiseksi, nauroi makeasti ja katseli minua. Minusta oli mukavaa, että rakennushankkeeni kiinnosti aikuisiakin.

Mutta nyt oli aika tehdä sääsken talon puuosat. Päätin heti sahata ne rantteella. Painelin ulos kamarin päätyyn halkopinon luo, jossa isän pokasaha nojaili sahapukkiin.

Katselin halkoja, jotka olivat isoja ja raskaita. Katselin pokasahaa, joka oli minua korkeampi. Aloin tajuta, että asiat eivät suju käytännössä yhtä notkeasti kuin ajatuksissa.

Olin hyvin pettynyt. Miten sääskiraukankin nyt käy, pala tuntui nousevan kurkkuun. Palasin sisälle ja kysyin huolestuneena, missä se kiltti sääski mahtoi nyt olla. Isä arveli sen aikansa kuluksi lennelleen maailmalle, etsimään talvikortteeria. Kyllä se varmaan löytääkin, ovat sääsket aina löytäneet.

Palasin pölkyn ja naulapussin ääreen. Isä upotti naulan pystyyn pölkyn päähän ja varoitti lyömästä sormeen. Nostelin isoa vasaraa kahdella kädellä.

Ei naulan lyöminenkään aivan helppoa ollut.

Ensimmäinen talvi Kaunelassa.

Tuosta tuleentuijottamisesta seurasi painajaisuni, joka todentunnullaan järkytti minua melkoisesti. Näin unta, että katselimme Mirjan kanssa yhdessä uunin edessä lattialla istuen tulta. Sitten Mirja konttasi jotakin lapsenkielistä puhellen uunin luukulle ja siitä edelleen hätääntyneistä kielloistani huolimatta tulen keskelle, syttyen palamaan. Tämä ensimmäinen muistissani säilynyt uni sai minut hätääntymään. En tajunnut silloin vielä selvästi unen ja valveen rajaa. Se raja tarkentui jonkin verran, kun Mirja löytyi aamulla sängystään ihan terveenä ja äiti puki hänelle 'kaaveet' päälle. Taisin kuitenkin vahtia jonkin aikaa, ettei Mirja menisi liian lähelle tulta. Äiti sanoi, että olin nähnyt pahaa unta. Tällä tavoin sana 'paha' sai mielessäni hyvin konkreettisen muodon.

Melko nopeasti isä toi hevosella Kaunelan omistajalta Alamaalta pienen rautaisen hellan eli kamiinan, jonka hän nosti uunin eteen pinotun tiilikasan päälle. Kaminan päällä oli kaksi hellan renkailla peitettyä keittoastian tilaa. Uunin suuluukun tilalle isä leikkasi suojapellin ja siihen edelleen kamiinan savutorven kokoisen reiän. Siitä lähtien tulta pidettiin vain kamiinassa ja siitä lähtevä savu lämmitti edelleen uunia. Näin minäkään en voinut enää tuijottaa liekkejä suoraan ja näkemäni painajaisuni lakkasi vähitellen vaivaamasta.

Syksyn edistyessä havaittiin, että Kaunelan kaunis tupa ei ollut kovinkaan lämmin. Kylmä tuli matalan kivijalan raoista eristämättömän lattian alta sisälle. Isä lapioi multaa kivijalan ja alimman hirsikerroksen päälle, eli teki sanojensa mukaan multapenkin. Kun lunta satoi myöhemmin, hän lapioi lumen seinien viereen melkein ikkunaan ulottuvaksi suojaksi.

Äiti liimasi ikkunapokien rakojen päälle valkoiset ikkunaliimapaperit, jolloin veto ikkunoista väheni. Pakkasten tultua tuvan ikkunoihin kasvoivat jääkukat, joiden saniaismaiset muodot olivat mielenkiintoiset. Niitä minä tuijottelin ja näin niissä mielikuvituksellisia metsiä, olioita ja muotoja. Kun äiti ei huomannut kieltää, sain aikaan puhaltelemalla ja raaputtamalla päätyikkunan jääkukkien joukkoon reiän, josta saatoin tirkistellä Nummelan suuntaan leikkimökkiä ja Nummelan koivukujalla mäkeä laskevia lapsia. Taisin sairastella jonkin verran kuumetauteja ensimmäisenä talvena, koska emme Mirjan kanssa olleet useinkaan siellä toisten joukossa leikkimässä.

Aikaisemmin en ollut juuri kiinnittänyt huomiota kutoma-asiakkaisiin, jotka jättivät lankojaan kudottaviksi ja hakivat sitten valmiita töitä. Äiti hoiti nämä keskustelut. Näiden asiakkaiden lisäksi meillä poikkesi nyt usein isän sukulaisia, joiden kirkonkylämatka Haanpäästä ja Käpylästä kulki sopivasti Kaunelan ohi. Eipä silloin vieraiden ihmisten poikkeaminen taloon ilman varsinaista asiaakaan ollut harvinaista, koska ihmiset kulkivat yleensä pitkiä matkoja jalkaisin. Saattoipa joku poiketa mihin tahansa tienvarren taloon tai mökkiin vain vähän levähtämään tai pyytämään vettä juotavaksi, kun pitkä kävely alkoi kuivata kurkkua.

Isä työskenteli sinä talvena metsätöissä. Erityisesti on jäänyt mieleen 'Nulijuksen savotta', josta isä puheli vieraiden ja äidin kanssa.

Isän veljet ja sukulaiset olivat mielenkiintoisia vieraita, koska vanhemmatkin ottivat heidät erityisesti huomioon. Ehkä minullakin olisi ollut joskus sanottavaa heille, mutta aikaihmiset eivät taloon tullessaan huomioineet meitä mitenkään ja puhuivatkin vain isän ja äidin kanssa meidän päittemme yli.

Aate-setä oli poikkeus. Taloon tullessaan hän tervehti myös penikoita. Kerran hän katsoi minua ja kysyi: "No ookkos sinä ollu savotassa?" Minua nauratti. Tiesin että hän kysyi tätä kurillaan, mutta minun piti selittää kuitenkin asiallisesti: "En minä oo ollu savotassa ku minä oon pieni". Sitten Aate-setä puhui taas vanhempien kanssa. Hyvän ajan kuluttua hän taas katseli meitä, työnsi kätensä povitaskuun ja nosti sieltä Mirjalle ja minulle komean puuhevosen. Sen harja ja kaviot oli maalattu mustaksi suutarin nahkamaalilla.

Toinen muistettava vieras oli serkkumme Veikkolan Maija eli Huiskan Maija, koska kaikkia ihmisiä kutsuttiin silloin tavallisemmin kotipaikan kuin sukunimen mukaan. Hän oli silloin nuori tyttö, josta oli mukava poiketa silloin tällöin Kaunelassa 'Alli-tädin' luona. Hän leikki Mirjan ja minun kanssa ja olimme erityisen ihastuneita hänen käynneistään.

Joulun lähellä Emäntäkoululla pidettiin opiskelijoiden pikkujoulu, jossa kävimme äidin kanssa. Ensi kerran elämässäni näin tilaisuuden, jossa nuoret tytöt lauloivat ja esittivät ohjelmaa. Pullaa tarjottiin ja saimme Mirjan kanssa myös pienet lahjat. Lahjoista muistan vain niiden pakkauslaatikot. Liekö minun lahjani ollut jonkinlaisessa pahvisessa puuterirasiassa, koska se tuoksui hyvälle. Rasian värit olivat myös mukavat. Sen reunoissa oli kuvattu mustalla pohjalla punaisia ja keltaisia tekstejä ja kuvia, joiden vahvat värit tuntuivat läikkyvän silmille hyvin voimakkaasti. Mirjan lahja oli todennäköisesti vanhassa konvehtirasiassa.

Jouluaattona meillä kävi sitten Joulupukki, josta en ollut koskaan kuullut puhuttavankaan. Se kolisi kovasti eteisessä, tuli sisälle ja selitti jotakin rumalla ja käreällä äänellä. Minä katselin sitä ilman mitään ennakkomielikuvia. Katselin turkista roikkuvia vuoreja, olkatoppauksia ja taskuja ja ihmettelin, miksi turkki ja lakki olivat rumasti nurin. Ihmettelin sitäkin, miksi se pukki kuljetti mukanaan Nummelan pyykkikorentoa. Emme pelänneet kuvatusta, koska isä ja äiti hoitelivat keskustelun tämän arveluttavan otuksen kanssa.

Pukin lähdettyä isä kysyi minulta, tunsinko Joulupukin. Eipä minulla ollut pukista mitään kuvaa. Ihmettelin kysymystä ja sanoin, että kai Joulupukki on Joulupukki. Isä sanoi, että se oli Nummelan Raakkeli. Isän periaatteena oli, että lapsia ei pidä viattomastikaan narrata.

Arkipäivisin isä oli metsätöissä, joskus 'viikkokunnissakin'. Äiti käytteli kutomakonetta ja ompeli sitten koneella kudottuja kappaleita käsin yhteen. Minä elin vahvasti mielikuvituksen maailmoissa ja puhua pälpätin jatkuvasti Mirjan ja äidin kanssa. Palautuupa mieleen eräs keskustelu. Puhelin äidille tähän tapaan: "Äitii, mitä jos on iso koira ja pikku koira ja sillä pikku koiralla on luu ja sitte se iso koira ottaa siltä pikku koiralta sen luun?" Äiti vastaili ommellessaan: "Kai sille pikku koiralle tulee paha mieli".

Äidin tarjoama ratkaisu satutti minua kuin salama. Paha mieli! Sana 'paha' aineellistui mielessäni. Tulin hyvin murheelliseksi sen pikku koiran puolesta. Päivittelin mielessäni, miksi sen ison koiran pitääkin olla niin ilkeä, että vie pienemmältä raukalta luun. Nyt se pikku koira itkee varmasti. Melkein itketti itseänikin. Mielikuvituksellinen rupattelu vaihtui hetkessä eletyksi todellisuudeksi.

Talvisin pihalla oli punatulkkuja ja tilhiä, jotka söivät marjoja talon päädyssä olevista pihlajista. Isä kävi naulaamassa maantien puolen ikkunalautaan palan siannahkaa, jota linnut tulivat nokkimaan. Näin saimme tarkastella talitiaisia ja punatulkkuja oikein läheltä, kun erityisesti ikkunan alareunoja peittäviin jääkukkiin sulateltiin reikiä.

Piirtäminen

Kerran isä toi kaupasta paksun pinkan makulatuuria, eli valkoista käärepaperia. Hän otti kynän käteen ja piirsi ruokapöydän ääressä paperille malliksi henkilöauton kuvan sivulta päin. Peltisen pippuripurkin pohjalla hän piirsi ensin etu- ja takapyörän, veti jotakin kirjan reunaa viivottimena käyttäen auton pohjaviivan ja kuvasi sitten vapaalla kädellä henkilöauton korin.

Minä katselin sitä kuvaa kauan. Pyörien täydelliset ympyrät ja suora pohjan viiva melkein hypnotisoivat minut. Pyörän kehän ympäröimä tyhjyys paperilla tuntui aineellistuvan käsin kosketeltavaksi esineeksi. Katselin niitä kuin noiduttuna. Yritin piirtää pyörän keskelle akselin pään ja yhdistää siitä pyörän kehiin pyörän 'pinnat', mutta oman kynäni haparoiva jälki ja mutkittelevat viivat pilasivat kuvan.

Käärepaperin puhdas valkeus ja sivun suuri koko antoivat piirtäjän mielikuvitukselle tilaa. Tavanomaisten autojen asemesta aloin piirtää pian mielikuvitusajoneuvoja. Ajoneuvon alusta pyörineen syntyi isän opettamalla tavalla, tyhjä pippuripurkki ja jokin suorasivuinen esine apuvälineinä. Tälle alustalle piirsin aina ensimmäisenä 'ohjaustangon' ohjauspyörineen pystyyn ja jonkinlaisen ukon sitä pyörittämään. Mutta sitten saatoin piirtää auton 'lavalle' esimerkiksi talon, jossa oli paljon ikkunoita. Joskus piirsin etupuolelle moottoritilan paikalle laajan lavan, johon mahtui kaikenlaista toimintaa. Sitten väsytin muita ihmisiä selostamalla piirrosten sisältöä.

Nummelan sauna

Joskus äiti keitti vettä kotona ja pesi meidät puusaavissa. Lämmin vesi tuntui aika mukavalta. Lämpimän veden puusaavista saaman tuoksun voi vielä melkein tuntea nenässään. Mutta usein lauantaisin mentiin kuitenkin Nummelan saunaan.

Isä kävi saunassa miesten kanssa ja me lapset äidin kanssa yhdessä Raakelin ja talon piikojen kanssa. Koin talviset saunareissut epämiellyttävinä, koska riisuutuminen tapahtui ulkokylmässä harvalla lautaseinällä varustetussa saunan eteisessä ja sisällä saunassa oli vaihtelevat olosuhteet. Lauteella oli liian kuuma, mutta lattialla kylmäsi jalkoja, kun jäähtynyt pesuvesi litisi jaloissa maalattialle ladottujen riukujen ja lautojen päällä ja välissä. Mirjan ja minun päät pyörivät siinä aikuisten pyllistelevien takapuolten korkeudella, kun äiti pesi meitä puusoikkoon tai pieneen saaviin muuripadasta ja kylmävesisaavista sekoittamallaan vedellä.

Uusia sanoja tuli opittua koko ajan, mutta niiden merkitykset eivät aina osuneet kohdalleen. Olimmepa kerran siellä Nummelan tuvassa odottamassa äidin kanssa saunaan lähtöä, josta en pitänyt. Niinpä aloinkin jankuttaa: - Äiti, ei nyt oo talavi. Ei nyt oo talavi! Menivätpä siinä käsitteet talvi ja lauantai sekaisin. Ei tainnut äiti oikein ymmärtää puheeni logiikkaa.

Kesä 1939

Aikuiset hevoset olivat ystävällisiä ja rauhallisia työhevosia, joista ei ollut Mirjalle eikä minulle minkäänlaista vaaraa. Ne kuljeskelivat rauhallisesti ruohoa syöden, mutta tulivat puhuteltaviksi, kun kutsuimme niitä.

Yhdellä tammalla oli ensimmäisellä vuodella oleva pieni varsa, johon me olimme Mirjan kanssa ihastuneita. Varsalla oli kuitenkin hevosen leikit. Se tuli äitinsä mukana luoksemme ja saimme silitellä sen turpaa. Mutta sitten se kääntyi äkkiä ympäri ja heitti takajaloillaan potkun taaksepäin. Jos jompi kumpi meistä olisi osunut potkun tielle, olisi voinut käydä pahastikin. Mutta kömpelön nuoren varsan aikomukset olivat selvästi nähtävät: Kun se kääntyi selin, se asetteli jalkojaan hetken, ikäänkuin tähtäili ja sitten takakaviot heilahtivat taakse päin hetken kuluttua. Me Mirjan kanssa ennätimme hyvin siirtyä sivummalle ja varsan takajalat tapasivat tyhjää ilmaa. Emme ymmärtäneet pelätä varsaa, vaan leikimme sen ehdoilla silloin kun se tuli lähelle.

Kun kuljimme Nummelan Riston kanssa Tialan taloryhmässä, tapasin viisi vuotta minua vanhemman kymmenvuotiaan serkkupoikani Haanpään Aaten, joka oli Tialassa paimenpoikana. Hän nukkui yöt eräässä Tialan aitassa, jossa hän iltasella esitteli minulle lainastosta hakemiaan satukirjoja ja pajusta vuolemiaan pajupillejä.

Minä takerruin serkkupoikaani heti, koska hän tiesi niin mielenkiintoisia asioita. Menin päivisin hänen luokseen Tialan alapuolella maantien ja järven välillä sijaitsevaan Alankoon, jossa hän silloin ensimmäisenä kesänä pääasiassa paimensi lehmiä. Aate vuoleskeli kätevästi puukollaan karhunputkesta sukellusveneitä, joiden toimintaa hän esitteli siinä peltosarkojen välissä olevilla saviroopeilla. Pyynnöstä hän vuoleskeli sukellusveneitä minullekin ja saattoi sellaista tehdessään hyvällä syyllä juoksuttaa minua käännyttämässä pois kielletylle alueelle pyrkiviä lehmiä.

Mutta kaikkein mukavinta olivat Aaten kertomat sadut, joiden alkuaiheita hän sai lukemistaan kirjoista. Jatkokehittely tapahtui kuitenkin suurelta osin Aaten mielikuvituksessa. Jos sopivaa jatkoa tarinalle ei aina heti löytynyt, hän saattoi arvuuttaa minullakin, kävikö sitten hyvästi vaiko pahasti. 'Olipa kerran...' lauseella alkavat tarinat Aaten seikkailuista erilaisten peikkojen ja ihmeolentojen kanssa hullaannuttivat minun mielikuvitukseni ja aloin viettää kaiken mahdollisen ajan Aaten mukana paimenessa. Vuotta nuorempi Risto jäi kaverina toiselle tilalle.

Aate oli minusta varsin taitava puukon käyttäjä. Hän teki puusta hernepyssyjä ja jousipyssyjä, joissa oli vaneripalasta vuoltu liipaisinmekanismi. Hernepyssy oli 'roovninki', jossa polkupyörän sisärenkaasta leikattu kumilenkki heitti herneen, marjan tai kiven liipasinta painettaessa. Kaikkein hienoimmassa mallissa oli pyssyn perään koverrettu patruunapesäkin. Tialan pihaympäristöön alkoi ilmestyä myös eri kokoisia kepin päähän sijoitettuja tuulimyllyjä, joiden 'ropellit' pyörivät tuulessa.

Pyysin Aatea tekemään minullekin tuulimyllyn. Hän lupasi tehdä sellaisen, jos toisin hänelle kotoa tyhjän peltisen pippuripurkin, sukkapuikon ja muutaman naulan. Äiti antoikin minulle nämä pyytämäni tarvikkeet. Aate rakenteli tuulimyllyn ja hieno laite pystytettiin seipään nenässä Kaunelan pihalle. Metallisen pippuripurkin läpi työnnetyn sukkapuikkoakselin ansiosta se pyöri tuulessa herkästi ja hiljaisesti huristen. Aate kävi illalla pystyttämässä sen, koska en itse osannut panna seivästä pystyyn maahan riittävän tukevasti.

Äidin kanssa ja joskus koko perheen voimalla kävimme silloin tällöin Haanpäässä ja Käpylässä. Tällä tavoin maailma avartui. Siihen kuului jo koko Mustikkamäki ja Sulkakylä. Kerran palailimme Haanpäästä ihan uutta reittiä, läheltä uutta hautausmaata. Siellä niittyjen ja metsiköiden halki kärryteitä kulkiessamme koin kaikki näkemäni hyvin voimakkaina elämyksinä. Muistanpa erään vanhan savikuopan, jonka ympäristön kasvillisuus oli jo siistinyt. Tämän ehkä parikymmenmetrisen lammen rannan lepät heijastelivat vedestä. Mutta eniten mielikuvitusta kiihdytti savikuopan rannalla makaava lahonnut vene, jonka joku oli sinne tuonut aikoja sitten. Kuvittelin itseni soutelemassa tuolla leikkijärvellä, jonka mittakaava tuntui pikku pojalle sopivalta.

Samalla kotimatkalla tulimme Kaunelaan ihan uudesta suunnasta, sen pitkän kiilamaisen tontin äärimmäisestä kirkonkylän puoleisesta kolmion kärjestä, jolle suunnalle Nummelan Lauri rakensi myöhemmin mökin. Ilta-aurinko paistoi jo matalalta melkein tulosuunnasta Savikaljun mäeltä, jolloin sen valo värjäsi tavallista voimakkaammin edessä olevan maiseman. Kaunelan punainen mökki oli siellä edessämme koivujen keskellä, vasemmalla rinteessä Kaunelan kiviaita, takaoikealla Mustikkasillan punaiseksi maalatut puukaiteet, kaukana taustalla järven rannassa emäntäkoulun kuusiaita ja vielä kauempana järven takana Eskolanniemen taloja. Kaunela oli tosiaan nimensä mukainen koti. Tämä oli niitä lapsuuden kokemuksia, jolloin onnen tunne oli ehjä ja täydellinen. Silloin koettu unenomainen satukirjan maisema palautuu vielä herkästi silmien verkkokalvolle.

Talvisota alkaa.

Kokoontuminen ja sotilasharjoitukset olivat aluksi Haapaveden kansanopistolla. Mahdollisesti siellä yövyttiinkin, koska muistan aina iltaisin tapahtuneen isän 'sotaväestä' kotiintulon niin merkittävänä asiana. Joskus leikimme Mirjan kanssa Kaunelan pihalla ja odottelimme samalla isää, koska tiesimme hänen olevan tulossa kotiin.

Viimein näimmekin isän tulevan kilometrin päässä Savikaljun mäkeä alas ja ilmoitimme siitä innokkaasti äidille. Minä katsoin tarkoin isän keinahtavaa kävelytyyliä ja reipasta käden heilahdusta. Kun hän marssi Kaunelan portista sisään, hän lauloi jonkin upseerin Kansanopistolla sepittämää marssilaulua "Kokonainen kuukausi on Haapaveellä oltu, jotten koskaan unhoittaa en voi, en voi...". Sen pitemmälle en muista sanoja. Sävelen olen myöhemmin tunnistanut kuuluvaksi lauluun "Kerran varhain iltayöstä laivamme laski Rio De Janeiron satamaan..."

Jossakin vaiheessa joukot siirrettiin toiselle paikkakunnalle, ihan aluksi kai Raaheen. Isä on muistellut parikymmentä vuotta myöhemmin harjoituksia Raahelan ympäristössä. Sitten miehet siirrettiin Liminkaan, josta muistan isän kertoneen kunnioittavaan äänensävyyn jostakin Arvola nimisestä päälliköstä.

Me äidin ja Mirjan kanssa olimme tietysti 'kotirintamalla'. Joskus iltasella nukkumaan mennessä äiti katseli isoa pyöreää mahaansa ja puhui uudesta lapsesta. En ymmärtänyt, mitä niillä asioilla oli toistensa kanssa tekemistä, mutta jotenkin äiti tuntui olevan siihen mahaansa tyytyväinen.

Myöhemmin syttyi talvisota ja miehet menivät rintamalle, Aate setäkin muiden mukana. Ihmiset rupesivat kertomaan, että taas joku oli kaatunut siellä rintamalla. Ihmettelin, että miten ne isot ihmisetkin kaatuvat ja miten se on niin totinen asia, kun itse sentään kaatuilin harva se päivä. Isältä ja Aate sedältä tuli joskus kirjeitä, joita äiti luki meille.